liian vanha karkaamaan ?

 

Harva se päivä mietin sitä, kuinka kadun, että en nuorempana lähteny kokeilemaan siipiäni ulkomaille. Kaduttaa, että en kokeillut miltä tuntuu olla au pair. Kokeillut miltä tuntuisi vaan täyttää reppu muutamalla asialla ja lähteä seikkailemaan. Mikä minua nyt estää ? Pelko. Pelko, että olen liian vanha. Pelko suomen hyvän asunnon menettämisestä. Pelko jäädä tyhjän päälle. Parisuhde. Kaikkein eniten ”estää” parisuhde. Yrityksenä onkin saada mies tähä hurjaan ajatukseen mukaan ja lähteä suomesta. Miksikö ? Suomessahan on kaikki hyvin ja täällä on helppo elää. Onhan se totta. Mutta Suomessa on myös se hyvä puoli, että tänne on myöskin helppo palata.

Miksi kaipuu pois täältä ? Syitä on monia, yksi suurimpia itselle on ilmasto. En viihdy täällä. Liian kylmää, liian märkää, liian synkkää. Minusta tuntuu, että suomi on tarjonnut minulle jo kaikki mitä sillä on tarjottavaa. Haluan kokea, haluan elää. 

Mutta olen liian mukavuuden haluinen. En ole oikeasti se seikkailija tyttö joka luulen olevani. Haluan oman vessan ja sen, ettei tuntemattomat puhu minulle bussissa. Voisin lähteä sellaiselle puoli seikkailulle. Jossa esimerkiksi työpaikka ulkomailla olisi selvä. Täysin tyhjänpäälle en uskalla heittäytyä. En ole kovinkaan heittäytyvä tyyppi. Ellei se ole varmaa. En sanoisi olevan arka. Enkä myöskään uhkarohkea. Mukavuudenhaluinen, se minä olen. Ja tottunut ”helppoon ja turvalliseen ”. Miksi en olisi 18 vuotias ilman mitään vastuuta ja voisi vaan mennä.