Tyhmä vai rakastunut ?

Kuinka monta kertaa voi antaa anteeksi ? Koska liika on liikaa ? Missä menee tyhmyyden ja rakastuneen välinen ero ? Missä menee itsensä ja toisen rakastamisen ero ? Voiko toista rakastaa oman rakkautensa hinnalla ? 

Siinä vaiheessa kun suhteessa oleminen saa omat hälytyskellot soimaan oman mielenterveyden puolesta pitäisi herättää jo isoja ajatuksia.  Mutta ei, miksi uusi pettymys ja kipu vain turruttaa. Miksi on helpompi esittää kuin mitään ei olisi tapahtunut kuin elää se kipu ja tehdä päätöksiä joista ei ole enää paluuta.

Tyhmä kysymyshän tuo on, tottakai on helpompaa olla kohtaamatta sitä kipua kuin kohdata se. Mutta miten päästä irti tästä oravanpyörästä. Miten uskaltaa tehdä päätöksiä joita pelkää. Miksi niitä ei uskalla tehdä vaikka ehkäpä tietää, että niin olisi parasta tehdä. 

Itsesuojelumekanismi iskee heti päälle kun elämän rakkaus satuttaa, kun kaikki johon luotit ja uskoit hajosi ja jäljelle jäi vain kipu. Miksi antaa toiselle uusi mahdollisuus kun pahin on tapahtunut ja valheesta jäänyt kiinni.

 Kuinka voi uskoa toista, että hän rakastaa minua ja hän haluaa olla vain ja ainoastaan minun kanssani. Kuinka hän mokasi, kuinka se ei tule koskaan toistumaan. 

Ei ole tervettä yrittää rakastaa toista enemmän kuin itseään, eihän ? Tiedän sen. Miksi sitten olen edelleen täällä ?