Äiti. Äitiiii. Äi-ti!

Olen aina äiti. Siitä ei pääse mihinkään. Vaikka välillä tissieni kokoisilla (ja roikkuvilla) silmäpusseilla, keittäessäni kahvin sijasta kahvinkeittimeen pelkkää vettä, toivoisinkin itseni olevan villiä ja vapaata, lapsetonta sinkkuelämää viettävä sporttinen ja tissit kohollaan oleva pimuli.

Kunnes taas lapseni minua halatessa ja hänen päätään silittäessä palaudun takaisin tähän hetkeen, jota en mistään hinnasta vaihtaisi koskaan pois. Suorastaan hävettää että edes ajattelin olevani lapseton ja rutistan tuota pissavaipalta tuoksuvaa 80cm pötköä vielä vähän lujemmin.

Pystyitkö samaistumaan? Äitinä oleminen on välillä ristiriitaista, haastavaa, vituttavaa, ihanaa, parasta. Olen myös diagnosoinut itse itseni ja luokitellut nämä tunneaallokot täysin normaaleiksi. Näistä asioista ei vain vielä nykypäivänä saisi ääneen puhua ilman tuomitsevia kommentteja. Siksi aloitinkin tämän blogin, vertaistueksi kaikille muille ruuhkavuosissaan ja väsymyksessään pyöriville äideille ja ihmisille joita tämä aihe kiinnostaa.

Olkoon tämä blogi yksi yhteinen vertaistukiryhmä. Lämpimästi tervetuloa jakamaan elämäntuskaa pieni pilke silmäkulmassa!