16/10/16

Nyt kun aloitin vauvaan liittyvät postaukset kertomalla rehellisesti ihan alkuraskaudesta, voisin jatkaa näitä postauksia. Kiinnostaako teitä tietää oireista vai oletteko jo saaneet tietää tarpeeksi? Siellä on kuitenkin teidän yli 500 kävijän joukossa muutama äitikin tai tuleva äiti! Haluatteko esim. tietää kärsinkö pahoinvoinnista tai oksentelinko aamusta iltaan alkuraskaudessa? Kertokaa ihmeessä!

Saimme tietää jo melko alussa lasketun ajan noin suunnilleen, mutta rakenneultrassa se siirrettiin päivällä eteenpäin. Sen jälkeen ollaan saatu vielä tietää, että vauva vastaa vajaan viikon ”vanhempaa”, eli olisin jo periaatteessa vkolla 32+, mutta rakenneultran jälkeen laskettua aikaa ei kuulemma muuteta enää, ellei sitten se kasvu vastaa yli viikon ”vanhempaa”. En tiedä onko toi vanhempi oikea sana, en keksi nyt muutakaan, mutta ymmärrätte varmaan mitä tarkoitan. 

Laskettu aika on siis 16.10.2016. Jotenkin aika ihana päivämäärä, mä kun tuppaan innostumaan ja iloitsemaan kaikesta pienestä, niin toi 16/10/16 saa hymyn mun huulille – vaikka vauva luultavasti syntyy joko ennen la:ta tai vaikka pari vkoa la:n jälkeen. Mulla ja muutamalla muulla on kutina siitä, että vauva tulee syntymään ennen aikojaan. Mummikin eilen soitteli, että aionko mä oikeasti pitää vauvaa vielä 2kk masussa, kun oon näin valtava! En todellakaan toivo että vauva syntyy keskosena, koska mitä lähemmäs laskettua aikaa vauva pysyy masussa, sitä parempi, mutta sellainen fiilis mulla vaan on. Ehkä se johtuu jo aikaisin alkaneista kivuliaista supistuksista, joita nykyään tulee kyllä päivittäin monia tai ehkä se johtuu siitä, että vauva on jo kääntynyt pää alaspäin ja mulla alkaa olemaan aikamoinen paine alavatsassa – ihan kuin keilapallo olisi ihan alhaalla masussa, käveleminen on melko hankalaa välillä. 

Anyway, lokakuussa meistä tulee vanhemmat. Pieni perhe. Vauvanhuone olla melko valmis ja vaatteita tosiaan on jo todella hyvin. On ostettu muutamia pehmoleluja ja kirjoja, helistimiä ja puruleluja, sekä muutakin tarpeellista. Hoitopöytä on paikoillaan, vauvanvaatteet pesty ja viikattu kokojärjestykseen, mekot ja teddyhaalarit laitettu vaaterekkiin esille ja pinnasängyn päälle ripustettu katosverho. Mä tänään aamulla extempore keksin vauvalle englanninkielisen laulun johon tein jo kaksi säkeistöä ja äänitin puhelimeen, jotta muistan vielä huomennakin miten se sävel menee.

Ihan alussa tein jo listan mitä kaikkea ennen vauvan syntymää pitää hankkia ja alkuun lista tuntui olevan loputon. Nyt listasta on vedetty yli suurinosa, mutta vielä on kuitenkin hankittavaa. Rintapumppu, amme tuella, tuttipullot, vaipat ja kaikki hoitotarvikkeet- ja tuotteet, kätkythälytin, hoitolaukku, äidinmaidonkorviketta varuilta jne.. Matkapinnasänky sitten myöhemmin ja mulle imetykseen liittyviä juttuja, rintapumpun lisäksi. Imetysliivit, imetykseen sopivia toppeja ja mekkoja, suojia, maidonkerääjiä ja vaikka mitä. Enhän mä edes herranjumala tiennyt suurimman osan olemassa olosta. Vielä muutama kuukausi sitten olin, että ”maidonkerääjä? Koliikkipullot? Pullojen, tuttien ja lelujen sterilisoija? Toppapussi turvakaukaloon? Sähköinen vai käsikäyttöinen rintapumppu? Erillinen vaipparoskis? Ergonominen vai tavallinen kantoreppu? Kantoliina? What?!” Nyt jo meiltä löytyy se sterilisoija ja vaipparoskis – koska halvalla sai! Koliikkipullot aiotaan hankkia, mutta pumpusta ei ole hajuakaan. Mieluiten sellainen varmaan joka sopii sitten niihin pulloihin automaattisesti, mutta mutta.. Mistä sitä sitten edes tietää tarvitseeko rintapumppua vai ei? Apua.

Huh. Lista asioista joita en tiennyt ennen raskautta on loputon oikeasti ja siitä sainkin hyvän postausidean, jonka julkaisen varmaankin huomenna. Ei kaikkea voi edes tietää, eikä varmasti tarvitse, mutta näköjään esikoisen kohdalla sitä on vielä niin uusavuton, että halutaan mielummin kaikki mahdollinen. Ehkä sitten joskus jos toinen meille suodaan, niin osaa ajatella jo järjellä – vielä ei osaa, koska yksinkertaisesti ei voi tietää mikä on tarpeellista ja mikä ei. Osa puhuu kantoliinan puolesta, osa vannoo henkeen ja vereen, että ergonominen kantoreppu se olla pitää! Osa sanoo, että pinnasänky ja hoitopöytä on aivan turhia koska ”vauva nukkuu kuitenkin lopulta vieressä ja vaipat vaihdetaan sängyllä”. Osa sitten taas saattaa sanoa, että koliikkikeinu on aivan turha tai että ”kävelytuoli on naurettava vauvan viihdekeskus joka on tarkoitettu laiskoille vanhemmille”. Tai joku ostaa vain uusia ja merkkivaatteita, osa taas ei ymmärrä miksi vauvalla pitäisi olla merkkivaatteet ja ostaa käytettynä kirpparilta. Mielipiteitä on yhtä paljon kuin äitejä, kuuluu sanonta, ja sen olen todellakin huomannut jo nyt! 

Mielestäni kuitenkaan tärkeintä ei ole onko vauvalla 40€ maksava pipo päässä vai ei (kröhöm, haluaisin itsekin kuitenkin vauvalle sen Gugguun myssyn kahdella tupsulla, liilana tai jonkin muun värisenä) tai materiaali ylipäätänsä. Myöskään tärkeintä ei ole se, onko vauvalle oma huone tai edes pinnasänky kasattuna ennen synnärille lähtöä, kun vauva voi nukkua äitiyspakkauksessa tai vaikka vieressä sängyssä, jos se hyvältä tuntuu. Vauvanhuoneesta on muuten tulossa ihan oma postaus, jonka takia tässä postauksessa on vain yksityiskohdista kuvia.

Tärkeintä on se rakkaus ja turvallisuus jonka keskellä vauva saa elää, sekä vauvan tarpeiden laittaminen omien tarpeiden edelle. Vauva on kuitenkin pieni olento, joka tarvitsee vain turvaa, rakkautta, ravintoa ja läheisyyttä. 

Karoliina