7kk ja ensimmäinen hammas
Tämäkin postaus on viivästynyt ja voitteko uskoa, TÄTÄKIN postausta olen yrittänyt julkaista nyt moneen, moneen otteeseen. Lopulta teksti taas poistui kokonaan ja nyt päätin heivata puhelimella bloggailun hetkeksi, kun se ei näytä toimivan yhtään ja raahauduin Adelinan päikkäreiden ajaksi tietokoneelle. Jos nyt onnistuisi – ainakin kommentteihin pystyin vihdoin ja viimein vastata, eli pahoittelut kommentoijille kun vastausta olette saaneet odottaa! Ihania postausideoita tuli eräältä vierailijalta, kiitos sinulle!
Adelina on nyt 7kk tai oikeastaan 7.5kk, aaapuuaa.. Roope juuri kaupassa muistutti, että Adelinahan täyttää ihan pian 8kk ja musta se tuntuu jotenkin ihan kamalalta – vaikkakin samalla ihanalta. Miten muka synnytyksestä voi olla jo kohta 8kk, miten muka toi pieni napero voi olla ihan pian 8kk?! No onneksi siihen on vielä kaksi viikkoa aikaa, joten keskitytääs nyt tähän 7 kuukautis katsaukseen.
Adelina on oppinut kuukauden sisällä niiin monta uutta taitoa, niistä viimeisimmät ihan eilen ja ensimmäiset jo pari viikkoa sitten. Adelina on siis oppinut konttaamaan. Eräänä aamuna aamupuuron jälkeen oltiin leikkimässä Adelinan huoneessa ja yhtäkkiä hän taas nousi konttausasentoon kuten edeltävän kuukauden ajan. Se oli jo niin tuttu näky, että en sen kummemmin kiinnittänyt huomiota siihen asentoon ja kun hän siitä lähtikin liikkeelle kontaten, niin kesti hetki, että mun aivot rekisteröi sen tiedon. Katselin häntä hymyillen, kunnes oikeasti älysin sen – Adelina konttaa! Kiljaisin jotain ja taputin hänelle ja kiitokseksi sain niin ylpeän iloisen hymyn, että.. Voi pieni! Sen jälkeen hän on kontannut aina, jos hänellä ei ole kiire johonkin. Konttaaminen on kuitenkin edelleen paljon hitaampaa puuhaa, koska siihen joutuu keskittyä ihan älyttömästi – mieti nyt, pieni vauva joka tekee kropalla ja aivoilla hirveää työtä, miten liikuttaa samaan aikaan toista kättä ja toista jalkaa. Huh! Ryömintä kuitenkin on edelleen ensisijainen liikkumismuoto, koska sillä pääsee salamana kivoihin (kiellettyihinkin) paikkoihin.
Konttaamisen lisäksi Adelina on oppinut kiipeämään korkeiden kynnysten ja esteiden yli, sekä tulemaan hallitusti alas. Meillä on wc ja kylpyhuone korkeammalla kuin muut huoneet (wonder why..) ja Adelina tuleekin hienosti perässä kylppäriin jos jompi kumpi menee sinne. Vessassakaan en päivisin Adelinan hereillä ollessa enää kyllä rauhassa ole, vaan sinne pitää tietysti päästä mukaan tutkimaan kaikkea – lähinnä äitin varpaita, kun muualle ei meidän minivessassa pysty ryömimään. Aina kuitenkin ohjaan hänet leikkimään vessanoven eteen peilikaapin luokse, jossa hänellä on muutama lelu sitä varten. Siinä kuitenkin meidän kengät kiinnostaa enemmän ja hänestä onkin hauskaa heiluttaa niitä ilmassa.. 😀
Motorisessa kehityksessä on muutenkin tapahtunut suuri askel, nimittäin Adelina on oppinut seisomaan tukea vasten ja ottanut jo sivuttain muutamia askeleita tuen kanssa! Hän kiipesi ensin vain lelulaatikkoa vasten seisomaan, sen jälkeen tiskikoneen kantta jos oli keittiössä kun sitä täytettiin (lasken aina sekunteja siihen kun hänet on siirretty sen kimpusta pois ja hyvällä lykyllä pääsen seitsemään ennen kuin hän on jo takaisin seisomassa siinä, vaikka hänet nostaisi metrinkin päähän.. :D) ja sitten jo tuoleja vasten, kunnes eräänä aamuna hän seisoikin pinnasängyssä! Sen jälkeen hän on oppinut nousemaan oikeastaan mitä tahansa vasten, johon ylettää edes hiukan. Voitte siis kuvitella, että aikamoista harjoittelua käydään täällä, kun koitetaan opettaa, että meidän tavaroihin ei saisi koskea. Pyritään vielä siihen, että mitään (turvallisia) esineitä ei siirretä ylös korkealle tai kaappiin piiloon, vaan kädestä pitäen ohjeistetaan. Vauva on kuitenkin vauva, eikä hän pysty sitä ymmärtämään, joten saa nähdä jaksaako tätä tehdä seuraavaa 1.5v vai mitähän tämä vaihe sitten kestääkään? Mitä mieltä olette, mitä olet itse tehnyt?
Turvallisuuteen on joutunut muutenkin kiinnittämään eri tavalla taas huomiota ja esim. eteisessä on vaihtunut järjestys, jotta Adelina ei pääse modeemin tai pistorasian kimppuun ja hänen pinnasängyn päältä lähti mobile odottamaan seuraavaa lasta, jos sellainen joskus tulevaisuudessa saadaan. Myös peili lähti olkkarista, kun se on ollut niiin kiinnostava nyt viimeiset pari kuukautta ja koska se oli turvallisuusriski (ei ollut kiinni seinässä) niin se siirtyi eteiseen. Peili on sen jälkeen saanut olla rauhassa ja Adelina ei ole päivässä hetkeäkään yksin, että pääsisi sen kimppuun, kuten ei olkkarissakaan päässyt vaikka vieressä sijaitsikin. Peili tietysti kiinnitetään nyt seinään, kun vihdoin sille hyvä paikka löytyi!
Niin ja edellä mainittujen taitojen lisäksi hän on oppinut istumaan. Tai siis menemään itse lattialla istumaan! Hän istuu vielä vähän kenossa, mutta jo muutamia kertoja on heilauttanut itsensä ihan pystyyn. Leikkimiseen siis tulee uusia ulottuvuuksia tälläkin tavoin.
Eli liikkumisessa ja kropan hallinnassa on tapahtunut vaikka ja mitä isoja muutoksia! Ihan mahtavaa seurata toisen kehitystä. Nyt kuitenkin viikko sitten sunnuntaina Adelinalla puhkesi ensimmäinen hammas ja se on nyt kiusannut häntä. Syöminen on viimeiset muutamat päivät ollut hankalaa, viime viikolla päikkärit oli mitä oli, joko hän nukkui neljä tuntia tai ei lähes ollenkaan ja oli kipuinen. Kipulääkkeet, kylmät ruoat tai purulelut, eivät vieneet inhottavaa oloa kokonaan pois ja hänellä olikin kokoajan kärsivällisyys tosi tiukilla. Itkuja tuli siis tosi herkästi, vaikka normaalisti Adelina ei itke lähes koskaan. Oli siis meillekkin henkisesti raskas viikko, kun toinen kärsi. Kiukut ja itkut on onneksi ruvenneet helpottamaan, mutta nyt ei sitten tosiaan ruoka maistuisi mitenkään.. Tänäkin aamuna oltiin aamupalalla 40min ja yritin tarjota vaikka ja mitä. Puuroa sain menemään muutaman lusikallisen, sen jälkeen vähän jääkaappikylmää hedelmäsosetta muutaman pienen lusikallisen, pari maissinaksua ja vähän kylmää kurkkua. Mikään muu ei mennyt ja ollaan kokeiltu antaa sormiruokaillenkin vaikka ja mitä. Vesi ei maistu, maito ei maistu, banaani ei maistu, ruoka ei maistu.. Mikään ei maistu. Hammas varmasti tekee tämänkin jutun. Tietysti tarjotaan ja annetaan juotavaa usein, koska sitä nyt ainakin on pakko saada menemään, vaikka ruokaa ei sitten menisi enempää. Sormiruokailu saa nyt alkaa meillä osittain, jos siten hän söisi edes jotakin kun lusikalle kääntää vaan pään ja sulkee suun. Saa nähdä miten käy ja tietysti seuraillaan tarkasti hänen vointiaan, että ei pääse kuivumaan tms! Toivottavasti nyt tää alkaisi helpottamaan. Ainiin, maitoallergiaakaan Adelinalla ei onneksi enää ole ja ollaankin voitu maistella uusia juttuja!
Mutta muuten tosiaan täällä menee loistavasti ja ollaan nautittu niin paljon jo alkavasta kesästä! Ollaan retkeilty, lenkkeilty, leikitty ulkona ja luonnossa, puistoiltu ja kyläilty, käyty uusissa paikoissa ja tutustumassa eläimiin. Ensimmäinen kesä Adelinan kanssa tuntuu aivan ihanalta, jotenkin niin taianomainen fiilis kokoajan kun saa näyttää toiselle sellaisia asioita joita hän näkee elämänsä ensimmäistä kertaa. Ulkona katsotaan paljon lintuja, kukkia, puita ja autoja, eilen käytiin moikkaamassa hevosia ja Adelina näki elämänsä ensimmäisen traktorinkin joka kiinnosti tosi paljon. Hän ottaa hienosti kontaktia myös muihin lapsiin (ja jokaisella bussimatkalla tutustutaan uusiin ihmisiin) ja huomenna meillä onkin ensimmäiset lastenkutsut! Vauvakerhon vanhin vauveli täytti 1v ja nyt päästään juhlistamaan häntä. Ihanaa!
Mahtavaa viikkoa kaikille, meillä ainakin toivottavasti tulee yhtä hyvä kuin edellisestäkin, jos hammaskipuja ei lasketa!
Karoliina