two weeks to go

 

Kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja en vieläkään pysty käsittämään, että ihan kohta mun tähänastisen elämäni suurin muutos on ohi ja elämä muuttuu vielä suuremmin kuin koskaan. 

♥

Kaksi viikkoa ja musta tuntuu siltä, että olen varmaan maailman ensimmäinen ihminen joka ei synnytä koskaan – tai okei, ehkä joskus 4.7.2075. Mitään sellaisia asioita ei oo vielä tapahtunut joista pystyisi ennustamaan tulevaa – supistuksia tulee päivittäin mutta melko hentoja. Oon kuitenkin kuullut, että usein ensisynnyttäjällä sitten lähtee rytinällä käyntiin.

♥

Kaksi viikkoa ja vaikka kaikki on valmiina, niin tuntuu että vielä puuttuu jotain. Alkaa iskemään sellainen viime hetken paniikki, vähän niinkuin aamulla nukut pommiin, vedät vaatteet päälle ja pitäisi juosta bussiin, mutta et löydä bussikorttia mistään eikä tietenkään käteistä satu olemaan juuri silloin. Tai vaihtoehtoisesti juokset rappuset ylös kotiovelle koska on kamala pissahätä, mutta et saa laukun vetoketjua auki ja hätäännyt, ettet saa avaimia ajoissa ja pissaat siihen. Aina se bussikortti löytyy lopulta ja ovenkin saa auki, mutta hiki ehtii valua hätäännyksestä. Sellainen fiilis mulla on välillä. 

♥

Kaksi viikkoa ja haluaisin jo vauvan syliin, mutta samalla pelottaa älyttömästi. Muutos on pelottava ja samalla niin kutkuttavan jännittävä. 

♥

Kaksi viikkoa ja meillä on vauva. Tai maximissaan neljä viikkoa, jokatapauksessa ihan pian. 

♥

Sanaton fiilis ja vaikka kuinka yritän saada ajatuksesta kiinni, kuvailla fiiliksiä ja pysyä normaalina, niin ei vaan pysty. Onhan tää nyt ihan hullun parasta.

Karoliina