APPLEROSES

Mun piti julkaista tänään kaksi ihan muuta postausta, mutta oon valehtelematta viettänyt koko päivän keittiössä – vapaaehtoisesti. En ollut ehtinyt kuvata postaukseen kuuluvia kuvia ja äsken unenpöpperössä pienten iltapäikkäreiden jälkeen lisäsin jossain mielenhäiriössä ihan muut kuvat siihen postaukseen ja julkaisin sen. Onneksi tajusin mokani, ennen kun linkkasin sitä postausta mihinkään, olisitte varmaan vähän ihmetelleet kuvien ja tekstin ristiriitaisuutta.. Anyway, tässä teille sitten viikonlopun kunniaksi syksyinen omenaruusujen resepti – suoraan Kinuskikissan sivuilta, tosin mä tein sen kolminkertaisena, vähän kun mokasin siinäkin keississä. 

 

Muistaakseni vuosi sitten nämä omenaruusut tupsahtivat pinnalle ja yhtäkkiä kaikkialla näkyi vain näiden kuvia, mukaanlukien 9GAG. Eräänä viikonloppuna teki taas kerran mieli jotain hyvää itse leivottua ja päätin etsiä näiden reseptin. Mä en ole tähän mennessä pahemmin omenoista välittänyt, mutta joka syksy haluan kuitenkin jotain omenoista tehtyä – yleensä se vaan on ollut se perinteinen omenapiirakka, protskuversiona tai tavallisena. Nyt yhtäkkiä muuten tänä syksynä suomalaiset omenat maistuu myös mulle ja eilen kaupasta meinasi lähteä sellanen perus 8€ maksava satsi mukaan.. Roopen ilmeen nähtyäni päätin tyhjentää pussista puolet takaisin ja silti se 4€ omenoista kirpaisi, mutta en todellakaan halua syödä jostain Chilestä roudattuja omenoita, kun meillä täällä puut notkuu niitä – vaikka ne saisi 2x halvemmalla.

Resepti on siis Kinuskikissan sivuilta, mutta itse tosiaan tein noin kolminkertaisena, koska olin ehtinyt jo ottaa sulamaan kaksi pakettia voitaikinalevyjä. Ohjeeseen tarvitsee siis vain kolme levyä, eli kymmentä. Ainakin on syötävää, mutta nää on niin hyviä, että muutama hassu on kadonnut jo kummankin masuun. 

Taikina:

• 3 kpl voitaikinalevyjä (tai niin monta kuin haluat)

Täyte:

• 1 1/5 isoa punaista omenaa (itse käytin noin 5kpl)
• 1 rkl sitruunamehua (itse puristin kokonaisen sitruunan)
• 1 1/5 tl sokeria (mä laitoin hiukan enemmän)
• 1 rkl vaniljasokeria
• kanelia
• tomusokeria

Tässä välissä viimeistään kannattaa ottaa voitaikinalevyt sulamaan huoneenlämpöön ja tsekata kuinka monta tarvitsee. Yhdestä levystä tulee kaksi ruusua. Meillä siis ruusuja tuli kaksikymmentä..

Laita sitruunamehu valmiiksi mikronkestävään kulhoon, vaikka sellaiseen perinteiseen leivontakulhoon jos omistat. Pese omenat, poista siemenkodat ja viipaloi noin 2mm paksuisiksi siivuiksi. Suosittelen oikeasti mahdollisimman ohuita, koska ne paksummat katkeavat rullatessa! Laita omenasiivut sitruunamehun joukkoon kulhoon ja kääntele niitä siellä mehussa – sitruunamehu estää omenoiden tummumisen. Laita kulhoon omenoiden sekaan sokeri ja kypsennä mikrossa noin 650W 3min – mä en katsonut lämpöä, koska uusi mikro ja olisin varmaan hajottanut koko vehkeen jos olisin alkanut painelemaan niitä nappeja. Laitoin siis kolmeksi minuutiksi ja hyviä tuli! Pysäytä mikro välillä ja sekoittele, valmiita siivut ovat kun ne ovat pehmeitä ja niitä pystyy rullata.

Sitten eikun leikkaamaan niitä voitaikinalevyjä! Eli pituussuunnassa kahteen osaan, sitten kaulitaan jokainen pitkula vähän pidemmäksi, suunnilleen kaksinkertaiseksi. Mä en ollut tän kanssa ihan niin tarkka. Ripottele kaulittujen pitkuloiden päälle pinnalle vaniljasokeria ja reilusti kanelia. Sen jälkeen asettele omenasiivut, niin että se punainen kuorireuna on taikinan ulkopuolella! 

Käännä voitaikinapitkulan toinen puoli omenoiden päälle kaksinkerroin ja kieritä rullalle. Rullausvaiheessa huomasin, että ei kannata liikaa alkaa miettimään miten ne omenat sieltä tulee, koska silloin ne takuuvarmasti irtoaa, liian paksut katkeaa ja ruusujen ulkomuoto ei muistuta enää ruusua.. Laita rullat muffinivuokiin ja jos omistat sellainen hienon muffinssipellin, niin muffinivuoat niihin koloihin – mutta jos et omista niinkuin minä, niin ihan hyviä niistä tavallisella pellillä myös tulee. Ehkä vähän lässähtäneitä osa, mutta eikö se maku olekin tärkein? 

Sitten eikun uuniin 200 asteeseen alimmalle tasolle noin 35minuutiksi. Kannattaa suojata foliolla, jos omenat alkavat ottamaan liikaa väriä! Näistä ei ole kuitenkaan tarkoitus tulla mustia ruusuja. Ja lopuksi sitten siivilöi tomusokeria pinnalle, jos muistat, minä en muistanut yllättäen.

 

Valmista, ulkonäkö ei ehkä just tossa ruusussa oo se parhain, mutta mitäs pienistä. Ei sen vaikeampaa ja vaikka olisit hölmö niinkuin minä ja tekisit kolminkertaisen määrän, unohtaen jotain juttuja välistä ja olisit parhaankaverisi mielestä säälittävä näky yrittäessäsi poistaa omenoista siemenkotia (jolloin hän otti veitsen multa ja tehtiin sarjatyötä), niin hyviä niistä tulee! Leipominen on rentouttavaa ja syöminen se vasta kivaa onkin, itse tehtyjen uunituoreiden herkkujen syömisestä puhumattakaan. 

Karoliina