HELLO YELLOW

Meillä on ollut jo muutaman vuoden sisustus oikeastaan aika harmaavalkoinen. Ennen Adelinan syntymää meidän asunnossa näkyi väriä oikeastaan vain hedelmien muodossa tai sisustuksessa keväisin ja jouluisin. Nykyään on väriä siellä täällä lelujen muodossa ja Adelinan huone tietysti muutenkin värikäs – vaikka itse siitä ehkä vähän neutraalimman haluaisinkin.

Parin vuoden ajan kuitenkin meillä on ollut keltaista sisustuksessa, yleensä keväisin. Ihastuminen keltaiseen väriin on edennyt hitaasti – nuorempana en pitänyt siitä yhtään, koska huoneen piti olla täysin pinkkimusta, mitkään muut värit ei alkuun tullut kuuloonkaan. Yhdessä vaiheessa pyysinkin, että mun huoneen seinä maalattaisiin mustaksi tai pinkiksi, jostain kumman syystä​ äiti ei suostunut – hyvä niin. Yhteen muutettuamme meillä oli turkoosia ja tummanruskeaa liikaakin ja hiljalleen värit muuttuivat.. noh, värittömyyteen. Ja tässä värittömyydessä me viihdytään! Kuitenkin jouluisin meillä on näkyy kirkkaanpunaista sisustuksessa ja keväisin kaivan graaffiset keltaraidalliset tyynynpäälliset esille, ostan keltaisia tulppaaneja, pöydälle eksyy keltainen kaitaliina ja maljakkoon keltaisia ”haituvaoksia” eli pääsiäisoksia, joissa on hentoisia höyheniä. Viime keväänä myös tuunasin itse valkoisia pieniä styroxmunia ja roiskin niihin mustaa, hopeaa ja keltaista akryylimaalia. Kaikki DIY jutut on parhaita ja vaikka ne ei aina onnistukkaan ihan kuvitelmien mukaan, niin ei se mitään. Mulla onkin vaikka mitä DIY juttuja suunnitteilla, jotka toteutan mun iskän avustuksella. Ensimmäinen niistä tulee meidän parvekkeelle jo parin viikon sisällä, mutta siitä lisää silloin.

Yksi DIY jutuista on kuitenkin ylitse muiden – omaan sisustukseen sopivien taulujen maalaaminen. Mähän en siis osaa maalata mitään oikeasti esittävää, enkä varsinkaan piirtää mitään tikku-ukkoa parempaa. Ainakaan omasta mielestäni. Enkä oikeasti kyllä osaakkaan. Maaleilla sotkeminen kuitenkin on mun mielestä mahtavaa. Alkuun aina maalailen rauhallisesti ja varovasti, lopuksi kuitenkin huomaan käsieni olevan maalissa, otsasta ja hiuksistakin löytää väriä ja suti on lentänyt sivuun aikoja sitten. Tässäkin asiassa oon vähän outo, en nimittäin maalaa kuin keväisin. Kesän tullen se unohtuu, syksyllä ja talvella ei ole valoa, mutta kevään tullessa kaivan maalit laatikosta.

Tänä keväänä uskalsin ensimmäistä kertaa kokeilla värejä. Yleensä nimittäin olen käyttänyt vain mustaa, harmaata, hopeaa ja valkoista – vaikka mulla on salkullinen muita värejä. Värit ei kuitenkaan ole tuntuneet omilta, enkä ole osannut käyttää niitä. Nyt päätin eräänä päivänä repäistä ja käytin jopa  himpun keltaista muuten kovin mustavalkoiseen maalaukseen. Sen jälkeen muutama ilta sitten kokeilin jo kaikkia sinisiä  sekaisin ja puuteriroosaa. Eräs tuttuni sanoi maalauksiani synkiksi ja että niiden perusteella voisi kuvitella minun olevan masentunut. Nauratti, koska ne tosiaan olivat ensimmäiset värilliset sotkuni yläasteen jälkeen. Lemppariksi silti nousi näissäkin kuvissa näkyvä mustavalkoharmaa taivas. Sain siihen inspiraation Desenion sivuilta, kun haaveilin uusien julisteiden ostamisesta. Olisin kyseisen julisteen halunnut, mutta päätinkin säästää ja maalata itse samantyylisen. Maalaus ei kestä lähempää katselua, mutta kaukaa katsottuna se on ihan kiva! Sopii meille ainakin.

Nyt siis sisustuksesta löytyy taas vähän lisää väriä! Keltainen on piristävä väri ja on näinkin synkän sään keskellä pieni piristys. Muuten meille kuuluu ihan hyvää, viikolla käytiin sairaalassa maitoallergiakokeissa, mutta ihoreaktiota ei tullut, joten mennään vielä suun kautta altistukseen. Kivaa viikonloppua kaikille!

                                                                                        KAROLIINA