intialainen kanakeitto
.. tai en mä oikeastaan tiedä miten intialainen tää keitto on, mutta intialaisten mausteiden takia sillä nimellä se meillä kulkee.
Taisinkin mainita tossa joskus kuukausi pari sitten, että kesällä mulle maistuu kaikki raikas ja kevyt ruoka, marjoja menee lounaaksi useammin kuin oikeaa ruokaa, mutta syksyn tullen alkaa meidän keittiössä porisemaan erilaiset padat ja keitot. Me tehdään noin 90% kaikki tuoreista raaka-aineista, pakastevihanneksia menee todella vähän (ainoastaan maissia meillä on aina pakkasessa) ja eineksistä käytetään ainoastaan kalapuikkoja, pinaattilettuja tai hernekeittoa ja niitäkin hyvin harvoin. Yritin äsken miettiä, mitä eroa on puolivalmisteella ja eineksellä – lasketaanko kalapuikot einekseksi siis vai puolivalmisteeksi? Mulle eineksestä tulee mieleen valmis lasagne ja puolivalmisteesta sitten taas pakastevihannekset. No anyway, kalapuikkoja ei tehdä itse, leivitettyä kalaa kyllä joskus todella harvoin ja hernekeittoa syödään niin harvoin, että silloin se purkki on ihan fine.
Pakastevihannekset siis on mun mielestä täysin ok ja ihan sama se mulle on mitä muut syö, mutta mä itse nautin alusta asti ruuan tekemisestä. Eli siis käyttäisin varmasti enemmän pakastevihanneksia, jos en tykkäisi pilkkoa perunoita ja tulevaisuudessa varmasti siirryn useammin tuoreista raaka-aineista pakkasen ääreen, jos vauvan kanssa on kiireistä. Perunoiden ja porkkanoiden kuoriminen käy melkein terapiasta, yhdessä kokkailu tekee hyvää parisuhteelle ja erilaisten ruokien keksiminen on kivaa. Mun lemppareita syksyisin on kaikki pitkään uunissa kypsytetyt lihapadat, mausteiset keitot ja muutenkin kaikki lämmin ruoka. Nyt tosin tämän postauksen kanakeitto on syöty jo parisen viikkoa sitten ja viime viikko meillä oli salaattiviikko pitkästä aikaa. Roope oli kipeänä, eikä ruoka maistunut, joten tein alkuviikosta tonnikalasalaattia, sitten tehtiin kanasalaattia ja loppuviikosta Roope teki ihan huipun salaatin grillatun broilerin kera. Salaatissa oli vesimelonia, viinirypäleitä, mozzarellaa, pinaattia jne. Tällä viikolla nyt Roopekin on jo terve ja voidaan jatkaa syksyisten lämpimien ruokien tekemistä ja eilen teinkin mausteista nakkikeittoa.
Tähän mun intialaiseen kanakeittoon tulee siis:
- perunoita,
- porkkanoita,
- valkosipulinkynsiä pilkottuna,
- salottisipulia,
- kirsikkatomaatteja
- vettä
- kanaliemikuutioita pari
- broilerin paistisuikaleita
- maissia
- vahvaa koskenlaskijaa
ja mausteina käytän:
- currya
- mustapippuria
- merisuolaa
- valkosipulijauhetta
- paprikamaustetta
- garam masalaa
- kurkumaa
- basilikaa
- broilerimaustetta
- rosmariinia
Ensin laitan porkkanat ja perunat kiehumaan veteen ja murennan kanaliemikuutiot sekaan. Niiden kiehuttua 10-15min heitän sipulit, kirsikkatomaatit puolikkaina ja mausteet sekaan. Maustan yleensä reilulla kädellä, mutta kovin tulista ruokaa meillä ei ole ja suolaa laitan vähemmän, jos seassa on jo liemikuutio. Paprikamauste kuitenkin tekee keittoon semmoisen pienen tulisen vivahteen, mutta chiliä esim. me ei käytetä koska mä en vaan tykkää. Tässä välissä paistan marinoimattomat broilerin paistisuikaleet ja maustan niitäkin vähäsen ja lopuksi heitän ne ja pieneksi pilkotun vahvan koskenlaskijan keittoon. Annan porista miedolla lämmöllä jonkun aikaa, ehkä 10min. En koskaan katso kelloa tai paljonko laitan mitäkin, koska maistamalla ja opettelemalla sen tietää.
Tää keitto on vaan niin hyvää! Keittoa tehdessäni Roope leipoi ekaa kertaa porkkanasämpylöitä (yleensä mä leivon meillä) ja seuraavana aamuna tein vielä korvapuusteja meille jälkkäriksi. Kokkaaminen ja leipominen on siis sellaisia asioita joista mä nautin. Roope teki meillä ennen melkeinpä aina ruuan, koska olin myöhempään aina töissä, mutta nyt roolit on vaihtuneet. Välillä Roope kuitenkin sanoo, että ”mä teen tänään” ja musta se on kivaa, koska Roope on tosi hyvä kokkaamaan myös!
Karoliina