.. ja silti rakastan sinua
Lauantaina juhlittiin meidän tulevaa pientä vauvaa, mutta tänään juhlitaan Roopea. Roope täyttää 22v ja vaikka meidän päivä meneekin kummallakin levätessä peiton alla, niin halusin kuitenkin muistaa häntä jotenkin. Eilen illalla väsäsin Roopelle voileipäkakun ja laitoin herätyskellon soimaan aamu kuudeksi, jotta voin koristella sen ja tuoda aamupalan Roopelle sänkyyn.
Raskauden aikana äidistä pidetään hyvää huolta, kysellään vointia ja fiiliksiä neuvolassa, seurataan mielialaa ja tuetaan pelkojen suhteen. Äiti nyt tietenkin on melko iso ja tärkeä tekijä tässä kaikessa, kun kantaa pientä kasvavaa vauvaa sisällään. Isästä ei kuitenkaan niinkään usein olla kiinnostuneita, vaikka isä ainakin meidän perheessä odottaa ihan yhtä paljon, myötäelää, valmistautuu, pelkää ja koittaa tutustua jo raskausaikana vauvaan.
Isältä saatetaan kysyä ehkä päihteiden käytöstä, ainakin Roopen piti täyttää lomakkeita joissa kysyttiin alkoholin ja huumeiden käytöstä, sekä tupakasta, mutta sen kummemmin ensimmäinen neuvolatätimme ei ollut kiinnostunut kyselemään Roopen fiiliksiä. Muuttessamme toiselle asuinalueelle vaihtui samalla myös neuvolamme ja nykyinen neuvolantäti on hyvin kiinnostunut Roopen mielipiteistä, toiveista ja tunteista. Oon hyvin iloinen siitä. Roope ei tunteistaan muille avaudu, mutta mun kanssa keskustelee kaikesta. Oon myös hyvin iloinen siitä, se on kantanut meidän suhteessa pitkälle, kun puhuu asiat heti selviksi ja keskustelee myös vaikeista asioista. Ja vaikka Roope ei välttämättä haluaisi tai osaisi aina jutella kaikesta, niin mä pistän sen puhumaan. Kipeätkin asiat, pelot, jännitykset ja stressin aiheet pitää puhua läpi, muuten ne jää pinnan alle kytemään ja purkautuu joskus myöhemmin suurempana ulos.
Nykyinen neuvolantätimme siis haluaa aina jutella myös Roopen kanssa, jolloin multa mitataan vaivihkaa verenpainetta etten sanoisi väliin vahingossakaan mitään vaan antaisin sen tilan ja hetken Roopelle. Arvostan sitä oikeasti, koska kuten sanoin, on isäkin tässä kaikessa suuressa osassa. Mielestäni ihan yhtä suuressa, vaikka lapsi mun sisällä onkin. Me ollaan tasa-arvoisia ja tasavertaisia. Vauvan syntymän jälkeen vauva tietysti on enemmän mussa kiinni, kun mä imetän ja olen kotona päivisin, mutta ihan yhtälailla Roope niitä vaippoja vaihtaa, pyllyä pesee, leikkii, pussailee ja nukuttaa. Roope itse on sanonut haluavansa olla kaikessa mukana ja voin rehellisesti sanoa, että ihan yhtälailla myös mä vaadin sitä. Ei enää eletä mitään 50-lukua, jolloin äiti teki kaiken ja isä vain leikki hetken iltaisin lasten kanssa – tai mistä minä tiedän menikö asiat silloinkaan niin, mutta aina kaikki sanoo niin. Onnekas kuitenkin olen, koska tuollaisesta asettelusta ei meillä ole pelkoakaan – Roopesta tulee ihan mahtava isä, tiedän sen!♥
Roope on koko raskauden ajan pitänyt musta hyvää huolta ja silitellyt joka päivä kasvavaa masua, tullut mukaan jokaiseen ultraan, suurimpaan osaan neuvolakäynneistä ja alkanut valmistautua itsekin vanhemmuuteen ja vauvan syntymään. Valinnut vauvalle vaatteita, jutellut ja laulanut vauvalle masuun, hieronut mun kipeää selkää ja kehunut mua kun mulla on joskus harvoin ollut tosi valas -olo (hän mm. lähetti yhtenä yönä mun jo nukkuessa ihanan viestin, jossa oli kuva liskosta ja sillä oli pömppömasu ja sen yläpuolella luki ”If you’re ever insecure about your tummy, look how cute this lizard looks with its tummy. You look just as cute with yours”). Näiden asioiden ja monien monien monien muiden asioiden takia, halusin antaa Roopelle pienen lahjan ennen vauvan syntymää eli ns. isyyspakkauksen.
Isyyspakkauksessa oli mukana myös synttärilahja, koska Roopella oli tosiaan synttärit tulossa. Isyyspakkauksesta löytyi mm. vauvalle vaatteita, pari vauvakirjaa, lahjakortti, insinööreille tehty (tai miksei kelle vain) vauvan omistajan opas, joka on tosi hyvä ja hauska! Näiden lisäksi löytyi myös mun tekemiä kortteja, joissa luki jokaisessa jotakin, esim. ”Saat pelata CS:ää pari peliä..” ”Poikienilta” jne. Ja vaikka Roope tietenkin saa muutenkin korteista löytyviä asioita, niin halusin tehdä ne sen varalta jos joskus sitten väsyneenä ja kiukkuisena en muista.
Väsyneenä tulee helposti riitoja ja vaikka meillä niitä ei ole kuin kerran puolessa vuodessa, niin en voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Väsyneenä ehkä saatan myös valittaa enemmän jos Roope ei ole tehnyt jotain asiaa, kuten siivonnut tms ja sen takia kirjoitin yhteen korttiin ”.. ja silti rakastan sinua ♥”, koska haluan Roopen tietävän että ne asiat mitä sitten saatan väsyneenä ja kiukkuisena sanoa, eivät tarkoita sitä ettenkö rakastaisi tai että haluaisin erota. Roope tietysti tietää sen muutenkin, mutta piti itsekin ideasta ja korteista. Lahjakortinkin hän kävi jo tuhlaamassa lauantaina, joten tänään hänen lahjansa on vaan mun seura, voileipäkakku ja saa päättää sitten mitä haluaa tehdä. Kuten yleensä aina muutenkin.
Vaikka vauva tulee olemaan isoin asia meidän elämässä ja maailman rakkain, niin myös me olemme toisillemme maailman rakkaimpia. Ja koska koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu, mutta halutaan kumpikin vaalia tätä suhdetta ja pitää tän toimivana. Tähän asti ollaan päästy tosi helpolla, mutta vauvavuosi voi olla rankka, joten toisen huomioiminen voi jäädä vähemmälle, sen takia korteissa lukee erilaisia tekstejä. Meillä kummallakin on kuitenkin vahva luotto meidän suhteeseen ja ollaanhan tässä jo kuudetta vuotta onnellisesti yhdessä, eikä kumpikaan voisi kuvitella olevansa jonkun muun kanssa tai yksin. Roope kertoo joka päivä rakastavansa ja näyttää sen myös teoillaan, joten voisinko onnellisempi olla? En.
Karoliina