keitot seinillä

Olenko ainut jonka mielestä on oikeasti tosi jees kun syksy on tulossa? En usko.

Olen varmaan maininnut tän ennenkin, mutta mä olen ihminen joka ei vihaa mitään vuodenaikaa. Jokaisessa vuodenajassa on omat hyvät- ja huonot puolensa ja vaikka syksy tarkoittaa sitä, että kesä on ohi, niin en koe sitäkään mitenkään huonona asiana – varsinkaan tänä vuonna. Syksy on uuden alun aikaa, toiset aloittaa opiskelun ja toiset palaa lomalta töihin tai kouluun. Mä en palaa mihinkään tai aloita opiskelua, mutta silti tää syksy on uuden alun aikaa. Aloitan ensimmäistä kertaa elämässäni äitiysloman ja meidän pieni kahden hengen perhe kasvaa yhdellä tuhisevalla rakkaalla tyypillä. Tai itkuisella, mutta rakkaalla tyypillä silti.

 

Musta tuntuu jollain tapaa samalta (x10000) kuin olisin aloittamassa jonkun uuden koulun. Ostelee tarpeellisia juttuja, on sellainen jännittynyt, pelokas, mutta hyvä fiilis vatsanpohjassa ja miettii tulevia tapahtumia. Miettii onkohan sitä muistanut ostaa kaiken tarpeellisen varmasti, miten löytää perille ensimmäisenä päivänä ja tuleeko selviämään seuraavista vuosista. Tässä tapauksessa vaan, mä mietin perille löytämisen sijaan sitä, että tuunko selviämään synnytyksestä ja osaanko edes hoitaa vauvaa. Tai mistä mä tiedän millon se synnytys oikeasti on käynnissä? Tai onko vauvalla porkkanan värinen vai kenties vitivalkoinen tukka? Onko vauvalla siniset silmät, niinkuin meillä vai hyppääkö kenties geenit ja hänellä onkin ruskeat, niinkuin mun isällä ja Roopen äidillä? No okei, ehkä toi vertaus koulun aloittamiseen oli melko lievä – mutta just sellainen kutkuttava fiilis on! Ja tästä uudesta ihan erilaisesta syksystä johtuen, mua ei yhtään haittaa kesän loppuminen. Ei, vaikkakin mun kesäloma vasta alkoi. 

Syksyyn liittyy monia muitakin ihania asioita, jotka ainakin mulle tuo hyvän fiiliksen. Pimenevät illat, kynttilät, syysvaatteet, ruska ja lämpimät ruuat. Kesällä usein tulee syötyä enemmän kylmiä ruokia, koska ulkona on lämmin. Tai ainakin itse huomaan kesää kohden tekeväni enemmän salaatteja ja marjat saattaa useina päivinä korvata lounaan. Syksyllä kuitenkin on ihan parasta tehdä jotain hyvää keittoa ja katsoa keittokulho sylissä sarjaa – vaikka sitten niinkin kliseisesti, kuin kynttilävalossa ja viltin alla, murun kainalossa! 

 

Eilen syysfiiliksissä kokkailinkin meille kasvissosekeittoa, josta tuli tosi hyvää, mutta eihän tietenkään sekään keissi mennyt niinkuin strömsössä.. Yleensä luen reseptejä, vain jos leivon jotakin, mutta nyt halusin vähän inspiraatiota keittoon ja uppouiduin lukemaan ties mistä kukkakaalikeitoista. Lopulta päädyin tekemään ihan perus kasvissosekeiton perunasta, bataatista ja porkkanasta, mutta halusin siihen vähän Intialaisia viboja ja maustoin sen Garam Masalalla, Currylla ja Kurkumalla. Currya ja Kurkumaa nyt käytän ihan jokaiseen ruokaan muutenkin, mutta Garam Masalaa yleensä vain kanaruokiin. Ne teki keitolle jotenkin vielä paremman maun, suosittelen! Reseptejä selatessani luin jostain sellaisen kohdan, joka jäi mun mieleeni: ”lopuksi vielä kiehauta keitto, jotta koskenlaskija sulaa ja…” joten päätin mausteet ja vahvan Koskenlaskijan lisättyäni pistää kattilan takaisin hellalle. En oo vielä ihan tottunut tohon meidän uuteen induktiolieteen ja siinähän sitten kävi niin, että sekunnin murto-osassa keitto alkoi räiskymään pitkin seiniä ja liesituulettimen ritilöitä ja mä vaan tuijotin sitä lamaantuneena. Keittoa ehti lentää melko korkealle kaapin seinään ja ennenkuin pääsin nauttimaan koko hiton keitosta, jouduin hinkkaamaan seiniä, kaappeja ja liesituulettimen ritilöitä.. Oli muuten lopulta niin kova nälkä, että meinasin unohtaa koko keiton kuvaamisen. 

Loppu hyvin, kaikki hyvin ja keittokin tosiaan oli hyvää. Sekaan heitin tietty raejuustoa lopuksi ja ekaa kertaa myös smetanaa ja ruohosipulia. Jos jotain teen ensikerralla eritavalla, niin laitan reippaammin Garam Masalaa ja en TODELLAKAAN kiehauta sitä keittoa – hyvin se Koskenlaskija sinne kuumaan keittoon sulaa muutenkin. Mulla ei ihan aivot toiminu, saanko syyttää siitä taas kerran raskaushormooneja? ;-) Niin ja ensikerralla Roope saa pilkkoa bataatin etukäteen mulle, koska jessus, sehän meni melkein käsitreenistä salilla! Ihan hullun hommaa yks bataatin pilkkominen, jo pelkkä veitsi jäi monta kertaa jumiin koko hemmetin bataattiin, kuten ylempänä olevasta kuvasta näkee..

Eli siis tähän keittoon tarvitset:

• yhden melko ison bataatin,
• kuutisen porkkanaa,
• perunoita (mulla oli keskikokoisia varmaan 10kpl ainakin),
• vahvaa Koskenlaskijaa 
• mausteita oman maun mukaan (suola, kasvisliemikuutio tms, garam masala, curry, valkosipuli, kurkuma..)
• valkosipulin kynsiä
• sekaan raejuustoa, smetanaa ja ruohosipulia jos tykkäät

 

Roopekin tykkäsi, vaikka onkin aina niin kovin vastaan ruokia joissa ei ole lihaa – joutuu sitten aina kuitenkin lopulta myöntämään, että oikeasti oli tosi hyvää.

Karoliina