kutkuttava fiilis

Viime yönä se iski ihan yhtäkkiä tajuntaan, kutkuttavana fiiliksenä ja onnellisena hymynä – mulla on ikävä raskaana olemista. Siis mitä?! En voi käsittää, mutta tää on ilmeisesti täysin normaalia ja monethan alkaa yrittämään toista lasta aika nopeaa edellisen syntymän jälkeen. Me kyllä ollaan ihan tyytyväisiä tähän yhteen söpöliiniin nyt jonkun aikaa. 

Mutta silti, silti mulle tuli sellainen naurettava ihme kutkuttava fiilis mahanpohjaan.. 😀 Samalla aloin miettimään synnytystä ja miten rankat ne vajaa 40h oli, kun epiduraali tai mitkään vahvat kipulääkkeet ei auttanut mua oikeastaan yhtään. Huusin vaan kurkku suorana tuskasta ja vedin överit ilokaasulla, joiden ansiosta nukuin aina supistusten välit, kunnes alkoi taas supistus ja huusin niin, että se kuului varmaan Tyksiltä keskustaan asti. Oikeastaan oli aika hauskaa oppia itsestään uusia puolia, esim. sen miten kovaa osaan huutaa jos tarve vaatii. Hehe.

Eikö siis ton synnytyksen pitäisi vähän jarrutella näitä fiiliksiä ja valvottujen öiden saada aikaan ennemmin sellainen fiilis, että ei kiitos toista vauvaa vielä viiteen vuoteen? Ei näköjään. Aika oikeasti kultaa muistot, koska nyt muistelen synnytystä tietyllä tapaa onnellisena. Mä sain kokea sen, mä olen synnyttänyt ja mä olen ihan helvetisti vahvempi kuin oisin voinut koskaan kuvitella. Mä pystyin siihen vaikka huusinkin, että nyt riitti ja kiitos sektioon, mutta lopulta ei tarvinnut lähteä leikkaussaliin kun kroppa päätti vihdoin suostua yhteistyöhön. 

Tänään taas tunsin niin pakahduttavaa rakkautta. Sellaista joka kuristaa kurkkua, saa hengen melkein salpautumaan ja kyyneleet valumaan pitkin poskia, kun Roope halasi mua unissaan ja vauva tuhisi mun kainalossa. Sen jälkeen tosin vauva rupesi kynsimään mua poskesta ja repimään hiuksia, joten päätin suosiolla nousta siitä lämpimästä pesästä ylös ja lähteä vauvan kanssa aamutoimiin. En kuitenkaan pystynyt hetkeen tekemään muuta, kuin halata vauvaa tiukasti, antaa pusuja ja kertoa miten paljon mä rakastan. Vauva alkoi jokeltelemaan, ihan kuin sanoakseen, että rakastaa myös, mutta luultavasti enemmänkin ”mutsi älä viitti taas olla noin nolis, mennään nyt vaan vaihtaa nää pukluset vaatteet pois”.. 😀 

Oikeasti mun vatsanpohjassa kutkuttaa myös tulevat ristiäiset. Mua jännittää! Ristiäiset nimittäin lähestyy kovaa vauhtia, oikeastaan ne on tällä viikolla – apua! Itseasiassa vasta viime viikolla tajusin kuinka pian ne on, luulin nimittäin että niihin on vielä parisen viikkoa aikaa. Onneksi about kaikki jutut on hankittu, mutta mä odottelen vielä yhtä pakettia, jossa tulee parit korkkarit – toivottavasti jommat kummat olisi hyvät, nimittäin en omista mitään hyviä juhlavia korkkareita. En nimittäin jaksaisi lähteä enää etsimään kenkäkaupoista kivoja korkkareita ja tällä viikolla on niin paljon tekemistä muutenkin. 

Mun mielestä olisi muuten kiva kuulla arvailuja teiltä arvailuja vauvan nimen suhteen! Eli heittäkääpä tänne kommenttiboxiin arvailuja vauvan nimestä, mutta jos oikeasti tiedät tai olet kuullut mun sanovan sen joskus niin älä pliis tule sanomaan sitä, koska pidämme sen pienen piirin tiedossa sunnuntaihin asti! :) Instagramissa ja Whatsappista sitä on arvailtu jo jonkin verran, mutta vielä toistaiseksi kukaan ei ole arvannut! Vinkkinä voin sanoa, että ei ole yleinen nimi ja niitä on Suomessa alle 1000, lähivuosina annettu alle 300. Kaunis ja ihan suomalaiselta kuulostava nimi meidän mielestä silti on!

Karoliina