Meidän puolivuotias
15.10 klo 19:31 – siitä on tänään puoli vuotta aikaa! Isompiin lapsiin verrattuna Adelina on vasta syntynyt, mutta vastasyntyneisiin verrattuna hän on jo iso taitava tyttö. Ei enää (muka) pikku vauva, vaan huumorintajuinen, sosiaalinen, hulivili seikkailija, jonka pitäisi päästä tutkimaan jokaista paikkaa, peilailemaan peileistä itseään ja silittämään kovakouraisesti kissoja tai koiria.
Adelina on itsekin monissa asioissa yhtä huvittava ja hassu kuin hänen rakastamansa eläimet – hän nimittäin heiluttaa aina vasenta jalkaansa innostuessaan, ollessaan iloinen tai syödessään. Usein vispaa tietysti kummatkin jalat mahallaan maatessa, mutta vasemman vispaus liittyy usein johonkin mieluisaan tilanteeseen. Kuukauden aikana on tullut uusia taitoja myös: konttausasentoon meneminen, kääntyminen kunnolla mahalta takaisin selälleen, kyljellään hengailu ja jalan ylös nostaminen siitä ja lelulaatikosta lelujen ottaminen. Myös nauruhepulit on uusi kiva juttu! Hän myös on ruvennut suun lisäksi tunnustelemaan kaikkea käsin rapsuttelemalla ja tälläkin hetkellä rapsuttelee matkasängyn verkkoseiniä ja makuupussikankaista päätyä.
Adelinalle maistuu kaikki ruuat hyvin, mutta jos yksi lemppari pitäisi valita niin se olisi kasvissose ja broileri. Kasvu on myös hienoa, alle kuukaudessa neljä senttiä ja 700g lisää painoa – eli vaikka kiire on ryömiä tutkimaan jokaista paikkaa ja huonetta, niin kasvua silti tulee. Nukkumisen kanssa on nyt taas muutama päivä ollut hankaluuksia, koska yölläkin pitäisi saada leikkiä ja liikkua, mutta eiköhän se tästä. Ikenetkin kiusaa edelleen, eikä ensimmäistäkään hammasta ole vielä puhjennut. Nyt juuri hän simahti aivan yhtäkkiä, vaikka sekunti aiemmin vielä tosiaan rapsutteli matkasängyn reunoja. Niin ja rakas pupu on tietysti kainalossa.
Meidän puolivuotias on ihana ja taitava, mutta on mulla jollain tapaa myös ikävä sitä pikkuvauva aikaa. Silloin hän vielä oli niin mussa kiinni, nyt on jo monta vaihetta ohi ja uusia juttuja tulossa, eikä välillä äitiä ehdi edes vilkaista. Imetystaival kesti ilmeisesti pari päivää vaille puoli vuotta, vaatekoko alkaa lähestyä 74cm ja kohta jää nelos koon vaipatkin pieneksi. On se kuitenkin aika ihanaa miettiä miten helppoa tietyllä tapaa nykyään on ja miten paljon säännöllinen rytmi helpottaa. Niin ja mitä kaikkea esim. kesällä voidaan tehdä, kun hän osaa luultavasti istua silloin. Leikkiminen saa uusia ulottuvuuksia ja voidaan seikkailla yhdessä monissa paikoissa.
❤️Kiitos Adelina kun teit meistä perheen ja kiitos kun päätit tulla lähes ihmeenä elämäämme. Hyvää puolivuotispäivää, rakastan sinua! T. Äiti❤️
Niin ja kiitos teille kaikille kommenteista, olette ihania!❤️ Käytiin kuvailemassa eilen puolivuotiskuvia Roopen kanssa Hangon kanervikossa. Kuvauksista tulossa lisää juttua toisessa postauksessa, mutta näistä kuvista tuli aika ihania, vaikka itse sanonkin.
Karoliina