minä sinua vaan

Tänään on Isänpäivä ja samalla se on ensimmäinen Isänpäivä jolloin myös Roopea juhlitaan. Ensimmäinen Isänpäivä kun Roope on itsekin isä.

On kulunut neljä viikkoa ja yksi päivä siitä kun meidän maailma mullistui ja elämä sai ihan uuden tarkoituksen – meistä tuli vanhemmat pienelle ja niin suloiselle tytölle.  

Silloin pitkän odotuksen ja tuskaisten parin vuorokauden jälkeen kuului ensimmäiset, ne oikeasti maailman kauneimmat, rääkäisyt. Se pienen vastasyntyneen itku sai kyyneleet valumaan Roopen poskille ja sitä ilmettä, joka Roopella oli, en unohda koskaan – siinä katseessa oli jännitystä, rakkautta ja onnea. Roope halasi ja pussasi mua ja katsoi vuorotellen vauvaa, sekä mua kyyneleet poskilla. 

Tiesin jo raskausaikana, että vierelläni on mies josta tulee maailman parhain isä meidän vauvalle ja neljän viikon aikana olen saanut todeta olleeni täysin oikeassa. ”Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa” sanonta ei ainakaan meillä pidä paikkaansa, koska Roope antaa satoja pusuja päivässä vauvalle, laulelee hassuja lauluja ja juttelee vauvalle. Niin ja yrittää nyt jo tietenkin opettaa vauvan sanomaan isi.

Voin luottaa siihen, että Roope hoitaa vauvan siinä missä minäkin, antaa mulle omaa aikaa ja auttaa mua jos tarvitsen apua. Tammikuussa me ollaan oltu kuusi vuotta yhdessä ja toivon, että vielä seuraavankin kuuden vuoden päästä me ollaan yhdessä ja perhe. Uskon siihen täysin, mutta koska koskaan ei voi tietää mitä elämässä tapahtuu, niin en pidä Roopea itsestäänselvyytenä, vaan kerron päivittäin miten paljon rakastan ja miten hyvä isä hän on. 

Kiitos Roope, että olet olemassa ja kiitos siitä, että annat niin paljon rakkautta mulle ja vauvalle!

Karoliina

Ps. Kirjoitin postauksen puhelimella ja kuvat on myös puhelimella lisätty, joten jos laatu on kummallinen niin pahoittelut!