Miten se elämä sitten oikeasti muuttuu?

Pääsiäinen ohi ja kevät on virallisesti siis täällä – ainakin mun mielestä! Tai oikeastaan kesähän on jo ihan pian, koska parina viime vuotena on toukokuussa ollut jo helteet. Toivottavasti tänäkin vuonna! Pääsiäinen meni rentoutuessa kummassakin mummilassa ja syödessä liikaa – kuten aina. Meidän piti Adelinan kanssa jäädä mun perheen luokse vielä pariksi päiväksi, mutta Roope ja Adelina tuli kumpikin kipeiksi, joten lähdettiin maanantaina kotiin. Roopella on tosi kova (mies)flunssa ja Adelinallakin räkä valuu (once again) ja hän on ollut toooodella kiukkuinen koko viikon, tänään onneksi jo oma normaali iloinen itsensä. Tosin nukkumisesta ei tullut mitään illalla! Ensimmäistä kertaa sain nukuttaa häntä yli tunnin, mutta riehuminen ja kiljuminen oli paljon hauskempaa. Lopulta luovutin ja otin hänet hetkeksi olkkariin kuluttamaan energiaa. Lopulta ysin aikoihin Roope sai hänet nukkumaan, mutta silloinkin piti hetki kiljua ja höpötellä. Ihana ja hauska ja kieltämättä vaikeaa itsekin olla nauramatta ja ”komentaa”, kun toisella on niin hauskaa! Flunssan lisäksi on myös masu ollut vähän kipeä ja annettiinkin ekaa kertaa vähän vettä ja luumusosetta, ne auttoi onneksi! Ja ei Roopellakaan oikeasti mikään miesflunssa ollut, vaan on ihan kunnolla kipeänä, nyt tosin sekin jo paranemaan päin. Sellaista siis tänne, perus lapsiperheen arkea. 

Mä olen luojan kiitos vielä säästynyt tältä flunssalta, mutta (siite)pölyallergia kiusaa. On inhottavaa kun ei pysty hengittää ilman inhottavaa oloa ja silmiä kutittaa. Olen siis ollut eniten terve tästä jengistä, joka on oikeasti mulle aika uutta, koska ennen Adelinan odotusaikaa ja syntymää olin kipeänä kokoajan. Siis oikeesti kuuden viikon välein. Ei enää sellaista kiitos – en tiedä miten selviäisin vauvan hoidosta, vaikka kyllähän siitä selviäisi. Selviäähän ne muutkin. Pääsin eilen viettämään myös vähän omaa aikaa ja kävin ottamassa ripsienpidennykset ystäväni luona, joka on ammatiltaan niin kampaaja, kuin ripsiteknikkokin. Nyt on kyllä taas niin helppoa, tarvitsee vain kulmia siistiä ja hiukset harjata, eikä iholle tarvitse välttämättä laittaa mitään, kun näyttää huolitellulta muuten. Niistä kuitenkin lisää seuraavassa postauksessa, jonka julkaisen huomenna! 

Kahta kipeää tämän viikon hoivatessani ja yrittäessäni samalla pitää kodin järjestyksessä (ei muuten onnistu) aloin mietiskelemään miten elämä käytännössä muuttuu lapsen saamisen jälkeen. Elämä tietysti muuttuu ihan kokonaan, mutta ajattelin kirjoittaa muutaman esimerkin miten ennen vauvaa asiat meni, miten nyt ja mikä siinä toisaalta on palkitsevaa. Nämä on sitten taas mun ja meidän perheen mielipiteitä, yksinhuoltajilla tai vaikka usemman lapsen vanhemmalla (voi yhdenkin lapsen vanhemmalla!) on aivan eri tilanne tietysti kokoajan, enkä vertaa itseäni tietenkään heihin tai sano, että mulla olisi rankkaa Adelinan kanssa. Tulipahan vaan mieleen muutamia esimerkkejä, joten halusin jakaa ne kanssanne. Kertokaa ihmeessä jos samaistutte!

Kipeänä oleminen

Ennen vauvaa: jäät ehkä töistä tai koulusta kotiin, raahaudut lääkäriin, ostat jäätelöä, katsot leffaa ja nukut. 

Vauvan kanssa: hoidat arjen ihan samalla tavalla kuin ennenkin, jätät ehkä ulkoilun tai vauvakerhon väliin. Toivot, että vauva nukkuisi pitkät päikyt, jotta itsekin voisit vihdoin levätä hetken. 

Toisaalta.. Vauvan kanssa unohtaa oman olonsa aika hyvin ja kun vauva nauraa räkättää jollekin asialle, on kuin siitä saisi energiaa jaksaa loppupäivän. 

Kokkaaminen ja syöminen

Ennen vauvaa: Ostat mitä mieli tekee ja mikä sopii sen hetkisiin fiiliksiin ja syömistottumuksiin. Kalaa ainakin kerran kuussa. Kokkailet rauhassa ja syöt onnellisena vaikka viltin alla.

Vauvan kanssa: Mietit miten hyödyntäisit broilerit jotka jää vauvan ruuasta yli (keitetään kerralla muutaman päivän annos, pakastimeen ei mahdu nyt just) ja päädyt syömään taas sitä kanasalaattia. Iho kellertää, koska entisen kurkun ja tomaatin tilalla on lautasella ja jokaisessa ruuassa nykyään porkkanaa. Et ehdi syödä rauhassa lähes koskaan, koska vauva herää sillä sekunnilla kun saat lautasen eteesi ja jos syöt hänen hereillä ollessaan, niin tunnet huonoa omaatuntoa siitä kun syöt etkä leiki. Niin ja kala – ei ole varaa ostaa meille lähes ikinä. 

Sitten taas toisaalta.. Iho voi hyvin ja pisamia on jo maaliskuussa, enkä ehkä pala niin pahasti kun saan karoteenia. Vatsa ja kroppa voi myös hyvin, kun syö yleensä aina vihanneksia monta kertaa päivässä. Elovenan pikapuuropussitkin on vaihtunut ruispuuroon, kaura-riisipuuroon, tattariin jne..

Siivoaminen

Ennen vauvaa: Siivoat silloin kun huvittaa ja reissun jälkeen purat kassin sitten kun jaksat tai heti. Siivoat musat korvissa tai muuten vaan täysillä, välillä istut sohvalla ihmettelemässä laatikosta löytynyttä valokuvaa tai otat pienet päikyt välissä. 

Vauvan kanssa: Purat kassit reissun jälkeen heti tai mahdollisimman pian, koska tiedät, että seuraavana päivänä voi olla härdelli ja kassi unohtuu kahdeksi viikoksi vaatehuoneeseen. Siivous tapahtuu pikavauhdilla mahdollisimman usein, koska nykyään asunnossa asustaa kolme allergista ja yksi niistä hyörii kokoajan lattialla, eikä pitkiin rauhallisiin siivouksiin ole enää (koskaan) aikaa. Ja silti välillä huomaat kassien odottavan purkamista muutaman päivän päästä vielä tai täyttäväsi tiskikoneen kolmatta kertaa saman päivän aikana. Niin ja päätät luopua kaikesta turhasta, koska raskaudesta asti kotiin on eksynyt miljoona uutta juttua joille pitää löytää tilaa.

Ja toisaalta.. Saat mielihyvää, kun koti on kuitenkin siisti yleensä aina ja tavarat paikoillaan. Iltaisin kun saa lelut kerätä laatikoihin ja aamulla herätä siistiin keittiöön – niistä hetkistä kerää sen energian jaksaa taas katsella sotkua hetkellisesti. 

Oma aika

Ennen vauvaa: Töiden jälkeen päikyt, sitten salille ja sitten kello on jo kuusi! Siis oikeesti, ei ehdi tehdä enää mitään, joten loppuilta rennosti vaan. Lähdettäiskö muuten viikonloppuna Tallinnassa käymään tai mentäiskö juhlimaan? 

Vauvan kanssa: Vauva nukkuu ja olisi sen kuuluisan oma hetki, mutta hinkkaat soseita pöydästä ja mietit, miten helkkarissa et muka ennen vauvaa ehtinyt salille tai tehdä mitään? Nykyään on paljon tehokkaampi, reippaampi ja pesee keittiön kaapit, jääkaapin ja lattiatkin useasti. Oma aika tarkoittaa lähinnä rauhassa siivoamista, blogin kirjoittamista tai sohvalla chillaamista. Onneksi välillä pääsee kuitenkin kampaajalle tai ystävien kanssa istuskelemaan! Niin ja reissuista ei viitsi edes puhua, koska kaikki rahat menee maitoallergikon korvikkeisiin. Silti iltaisin haaveilen, että päästäisiin kesällä edes Suomessa kolmisteen jonnekkin reissuun! 

Toisaalta.. nykyään tosiaan on paljon tehokkaampi, osaa arvostaa yhteistä ja omaa aikaa erilailla ja osaa hoitaa monta asiaa samaan aikaan! Multitasking is the new black. 

Shoppailu

Ennen vauvaa: Hmm.. toi paita voisi sopia niiden mun yhtien housujen kanssa ja jos yhdistän vielä sen hatun, niin saisin kivan asukuvan. Ai mutta mun makkarat puristuu ja näytän vaan tyhmältä. Nooo, ostan mieluummin ton tutun ja turvallisen mustan mekon ja poseeraan kuvissa niin, että kaksoisleukaa tai mitään muuta huomautettavaa ei olisi. 

Vauvan jälkeen: Nyt mä ostan itsellenikin jotain! 2 sek myöhemmin.. Oh, baby puoli! Ihana mekko ja just 74 kokoa ja vielä -50% alessa! Facebook kirppikset on uusi harrastus ja kaupassa shoppailua tapahtuu toooodella harvoin. Itselleen ei osaa enää ostaa, mutta sitten kun ostaa, niin ei jaksa enää miettiä miltä näyttää jonkun muun silmissä. Ihan sama vaikka painaa enemmän kuin koskaan, tänne ne tekonahkapöksyt! Ja mitä sitten jos on vähän kaksoisleukaa, mulla on paljon tärkeämpääkin mietittävää. Jos en kelpaa jollekulle, niin sitten en kelpaa. Kunhan kelpaan itselleni ja miehelleni. 

Ja sitten taas toisaalta.. okei, tossa ylempänä tuli aika hyvin selväksi se kohta. Mielipide itsestään ja se itsekriittisyys on pehmentynyt, siinä missä kroppakin. Ei jaksa stressaa typeristä jutuista. Ja ei tule enää myöskään heräteostoksia shoppailtua, kun tietää, että sekin 20€ on pois jostain muusta tärkeämmästä. Sitä aikaa odotellessa, kun rahaa on taas eri tavalla, mutta siihen asti on hyvä just näin. 

Siinä muutamia esimerkkejä! Ja älkää pliis ottako liian tosissaan, aina on erilaisia päiviä tai tilanteita. Joskus mua ahdistaa oma kroppa, joskus ei. Joskus en todellakaan jaksa siivota keittiötä neljättä kertaa saman päivän aikana vaan jätän suosiolla aamuun. 

Karoliina