Mukavuudenhaluisuus vai muodikkuus?

Lähden tänään viettämään viikonloppua mun perheen luokse ja Roope jää pitämään kotia pystyssä. Ihan sairaan outoa olla toisesta erossa pitkästä aikaa, ekaa kertaa intin jälkeen – vaikka se onkin vain yksi päivä.. Kumpikaan ei tykkää olla erossa, eikä Roopekaan kuulemma kaipaa mitään vapaita viikonloppuja, jolloin sais olla erossa musta, mutta nyt mun hiukset kaipaa vähän päivitystä ja Roope haluaa jäädä Turkuun, joten vietetään nyt sitten huima vuorokausi erossa. Kohta me tosin ollaan erossa monta päivää kun lähden kylpylään mun äidin kanssa, joten eihän tätä yhtä vuorokautta voi ees laskea erossa olemiseksi. Jep, edelleen yli viiden ja puolen vuoden jälkeen me ollaan tämmösiä ja meistä se on ihan parasta. 

Ajattelin jakaa teille vähän mun asuja viimeisiltä kuukausilta, muutama on vuoden sisällä otettu, mutta kaikissa on semmoset asut joita käytän muutenkin. Samalla ajattelin myös kertoa vähän mun tyylistä. Tässä postauksessa siis ei ole kovin vanhoja kuvia, niistä teen oman postauksen!

Vuosien varrella mun tyyli on vaihdellut melkoisen paljon. Ala-asteen lopussa sen prinsessavaiheen jälkeen mulla alkoi joku emovaihe. Piti olla ketjuja mustissa housuissa, tennarit, sellanen arabimikäonkaan huivi kaulassa ja mustaa kajalia – salaa. Sen jälkeen oli aika jolloin farkkuja ei olisi saanut mun päälle kirveelläkään, koska legginssit, topista sovellettu hame (silloin ei vielä ollut noita perus puuvillaisia lyhyitä hameita) ja toppi oli paras tyyli ever. Samaan aikaan hiuksiin laitettiin kilo lakkaa, kulmaan nypittiin sellainen cool vako, silmäkulmiin laitettiin valkoista kajaalia aka linnunpaskat ja mattemousse oli parhain meikkivoide, koska sillä sai myös huulet tarpeeksi valkoisiksi. Ihan sama vaikka mattemousse ei sopinut tippaakaan mun iholle, koska mulla on hyvin pintakuiva iho. Hiukset oli suoristettava j o k a  p ä i v ä helteelläkin ja juurikasvu oli kamalinta mitä tiesin mun yliblondatussa tukassani. Tämä aika siis oli sitä Karoliina 14-15v aikaa. 

Seuraavaksi tuli aika kun menin amikseen ja tajusin, että ei hitto, eihän täällä tarvi panostaa ulkonäköön samalla tavalla kun yläasteella, jes! Ja aloin kulkemaan collareissa julkisilla paikoilla, omistin kolmet feikkiuggit joita piti väkisin käyttää vaikka oli loskaa maassa ja hiusten värikin oli muuttunut mustanruskeaksi (välillä oli myös pinkit raidat tai vaaleita raitoja). Meikkiä oli hillitymmin, mutta en mä silloinkaan meikata osannut. Kulmakarvat olivat tosin melko normaalit, mattemoussekin taisi olla vaihtunut johonkin muuhun ja huulien värikin alkoi lähennellä ihan sitä normaalia vaaleanpunaista. 

Siihen aikoihin tapasin Roopen, joka ekaa kertaa (äitini lisäksi) kyseenalaisti mun tyylin, kysyi miksi ihmeessä en käytä farkkuja (kun kuulemma mun pylly näyttää niissä hyvältä – muistan ton ikuisesti, 16-17v huono itsetunnon omaavasta tytöstä se tuntui parhaimmalta mitä kukaan voi koskaan sanoa. Nolo.) ja miksi helvetissä kukaan täysjärkinen ostaa niin rumat kengät kun feikkiuggit.. :D En ollut siihen asti oikeastaan miettinyt mistä vaatteista OIKEASTI tykkään tai mitkä ylipäätänsä sopii mun vartalolle, halusin vaan mennä massan mukana ja pukeutua tuttuun ja turvalliseen, samantyyliseen kuin muutkin. 

Sen jälkeen aloin pikkuhiljaa miettimään mistä tykkään, mutta mahdollisuus parempiin valintoihin kaatui mielenhäiriöön joka liittyy siihen aikaan kun täyttää 18v. Tiedättekö? Oli ihan sika siistiä päästä baariin, joten koko kaappi on p a k k o ostaa täyteen niitä kuuluisia baaritoppeja. Toppeja joiden paljetit raapi kainalot verille, tuubitoppeja joiden edessä oli paljetteja tai whateverihansama kunhan oli paljetteja.. Aivan järkyttävää ja jos multa nyt kysytään mitä sanoisin Karoliina 18v:lle, niin en sanoisi mitään vaan lähettäisin ne paljettijärkytykset timbuktuun ja veisin sen tytön ostamaan normaaleja kivoja vaatteita. Mutta silloin ne tuntui juuri sellaisilta mitä halusi, kirpparilta löytyi niitä joka reissulla ja ei tavallaan tiennyt paremmasta. Tai ehkä jollain tapaa tiesi, mutta sulki silmänsä siltä.

Onneksi se mielenhäiriöaika meni nopsaa ohi ja pikkuhiljaa aloin miettimään tosissaan sitä, minkälaisissa vaatteissa haluan kulkea ja minkälainen tyyli mahdollisesti olisi lähellä mun sydäntä. Mun mielestä tyyli antaa kuitenkin vaikutelman myös ihmisen luonteesta jollain tapaa, useinhan esim. rankasta hevimusiikista pitävät pukeutuvat ja meikkaavat sen tyylisesti – aloin siis pohtia minkälainen mä olen ja miten mun tyyli kuvastaa sitä. 

Kaapista lähti kirpparille kaikki paljettiyökötykset, tilalle tuli mekkoja, keinonahkatakki, farkkuja, sifonkisia paitoja, koruista piti löytyä piikkejä ja niiden piti muutenkin olla statement-koruja (eli mahdollisimman isoja tai melko kurkussa kiinni) ja jalassa oli saapikkaat. Silloin meikkasin jo aika samalla tavalla kuin nykyään ja se vaatetyyli jonka silloin aloin löytämään, on oikeastaan pikkuhiljaa alkanut kehittymään sellaiseksi mitä nykyään kutsun tyylikseni. Tällä hetkellä on menossa vaihe, jolloin farkut eksyvät päälleni hyvin harvoin (tosin raskaana ne ei kyllä kiinni mahdu muutenkaan enkä halua ostaa äitiysfarkkuja), rakastan mekkoja ja hameita, nahkatakkeja ja hattuja. Ylipolvensaappaat, kiilakorot tai tolppakorot on mun lempparit tällä hetkellä ja ollut jo pari vuotta. Koruja käytän nykyään harvemmin, mutta joskus laitan korviksien lisäksi jopa käsikoruja tai ohuen kaulaketjun. Eli statement-korut on nyt väistyneet ohuiden ketjujen tieltä, silti kuitenkin ihailen tietynlaisia isompiakin koruja.

Niin ja nykyään en omista collareita, mutta kuljen kyllä kotona ihan rennoissa vaatteissa. Laitan ulos kumpparit, jos sataa tai on todella märkää, olen satsannut kunnon ulkoiluvaatteisiin ja talvella laitan mielummin paksun ja pitkän toppatakin päälle, kengät jotka eivät ole ehkä tyylikkäät mutta pysyn pystyssä ja haaveilen sadetakin ostamisesta! Eli vaikka olenkin löytänyt sen oman tyylini, ainakin sellaisen jossa nyt viihdyn, niin olen kyllä mielummin mukavuudenhaluinen. Ja mun mielestä on siistiä, että nykyään ihmiset enemmän kehtaa käyttää kumppareita (niitä on nykyään oikeasti tosi hienoja!) ja sadetakkeja. Nauroinkin juuri, että hei oon mä sentään jossain ollut muodin edelläkävijä – mulla oli jo päiväkodissa Rukan keltainen sadetakki, joka nyt on parina syksynä ollut muodikas. Muilla oli päiväkodissa punaiset tai pinkit kurikset, mulla oli keltaiset. Vihasin niitä silloin.

Ja nykyään siis meikki on aina samanlainen – jos on juhlat tai olen lähdössä ulos tai vaikkapa Roopen kanssa syömään, niin laitan vahvemmin luomiväriä ja alaripsiin ripsaria. Syksyllä ja talvella käytin vielä usein huulipunaa, mutta nyt kesäksi se jäi, koska tykkäsin mun pisamien ja oranssin tukan kanssa luonnollisista huulista. 

Hiuksista on turha edes alkaa puhumaan, en ole koskaan osannut laittaa niitä – enkä osaa vieläkään. Tai jaksa. Mulla on ihan j ä ä t ä v ä n paksu tukka, luonnonkihara, suomalaisesta hiuslaadusta poiketen kuiva ja karhea, sekä melko pitkäkin nykyään. Tän kanssa siis menee aikaa oikeasti kauan ja valitettavasti mulla ei kovin usein ole motivaatiota alkaa vääntämään tän kanssa. Mulla on siis kolme tapaa laittaa hiukset: Suorana ja puolet nutturalla tai korkealla ponnarilla, kiharalla (joko oma kihara tai kiharrettu) ja samalla tavalla kuin edellisessä kohdassa TAI sitten nutturalle koko pehko. That’s it. 

Kuvissa siis näkyy mun lemppari asuja vuoden ajalta ja koska en ole ostellut pahemmin uusia vaatteita, niin nämä samat pyörivät mun päällä tai ainakin näkyvät kuvissa. Kaikissa kuvissa ei ole siis koko asu, mutta kuvasta näkee vähän kuitenkin sitä tyyliä mistä tykkään. Niin ja älkää kiinnittäkö huomiota pliis noihin rumiin kollaaseihin, en jaksanut alkaa leikkelemään jokaista kuvaa erikseen..

Kivaa viikonloppua, palataan taas ensi viikolla!

Karoliina