My name is..

Ei Ava, Lilia, Adelia, Lilianna, Odessa tai Amelia, vaan Adelina Ilona!

Nyt on ristiäiset juhlittu ja ollaan niin kiitollisia ihmisistä meidän ympärillä! Ristiäiset olivat kauniit, meidän näköiset, sekä hauskat ja monet sanoivat, etteivät ole olleet samanlaisissa ristiäisissä ennen, kirje vauvalle -tehtävä ja lauluesitys teki ristiäisistä meidän näköiset. Kiitos vielä kaikille jotka pääsitte tulemaan ristiäisiin, autoitte meitä tai olitte muuten vain hengessä mukana! Päästiin taas huomaamaan, miten uskomattomia ihmisiä meidän ympärillä on, kun perjantaina tuli kukkalähetys ovelle, sunnuntaina mun kampaaja tuli meille tekemään mulle kampausta ja auttamaan samalla myös meikin kanssa sekä kummit ja muutamat ystävät auttoivat meitä ristiäisissä. Kiitos!❣

Adelina sai ihania ja tarpeellisia lahjoja, kuten valokuvakehyksen, kummilusikan ja enkeliriipuksen, hopearasian jonka sisälle voi kerätä pieniä muistoja kuten ensimmäisen hampaan, hiustupsun tai tutin, ihania ja suloisia juttuja, kuten A avaimenperän ensimmäisiin avaimiin sitten joskus (❣) ja siililapaset ja villasukat, sekä lisäksi vielä rahaa ja lahjakortin lastentarvikeliikkeeseen. Mä sain myös lahjan, kun eräs rakas ystäväni antoi mulle lahjakortin Sokos Emotioniin ”koska äitikin tarvitsee hemmottelua” kortin kanssa! Unohtumaton lahja myös oli, kun ystäväni ja hänen ystävänsä lauloivat todella kauniisti Anna Puun Mestaripiirroksen. Siihen ei tarvittu muuta kuin kaksi upeaa ääntä ja kitara ja se oli täydellistä. Kyyneliltä ei todellakaan vältytty ja en kuulemma ollut ainut jolla oli tullut kyyneleet silmiin. Mestaripiirros oli tärkeä mulle jo raskausaikana ja päätettiin kirjoittaa siitä kolme säkeistöä kutsukorttiin. Vaikka ei uskoisi Jumalaan tai mihinkään suurempaan, niin olihan tämä vauva omalla tavallansa pieni ihme ja senkin takia kappale jotenkin tuntui heti tärkeältä. Kristan ja Joosen laulua kuunnellessa tuntui välillä siltä, kuin en olisi saanut happea ja jouduinkin vetämään monta kertaa ihan kunnolla ilmaa keuhkoihin. En osaa selittää sitä fiilistä, se oli uskomatonta.

Paikalla oli meidän perheet, isovanhemmat, kummit ja vanhimmat ystävät, eli siis meidän läheiset. Olisimme tietysti halunneet kutsua kaikki ystävät ja läheiset sukulaiset, mutta raja oli vedettävä johonkin. Eli suht pienen piirin kesken vietettiin ristiäisiä, mutta siitäkin tuli jo noin 30 henkeä, eli ihan kivan kokoinen porukka kuitenkin. Hiljaista ei ollut hetkeäkään ja ilmeisesti kaikki viihtyivät, kun naurua kuului jatkuvasti ja kaikki olivat iloisia. 

Nyt kuitenkin ajattelin kertoa teille vähän Adelinan nimestä. Kuulin monilta, että he eivät ole koskaan kuulleet nimeä Adelina, vaikka nyt jo se kuulostaa meidän mielestä ihan tavalliselta nimeltä. Tai onhan se tavallinen nimi, mutta ei kovin yleinen. Suomessa se on ollut nimenä jo 1800-luvulta asti, mutta yhteensä Adelina nimeä on annettu noin tuhat ja viime vuosina vain kolmisensataa. En edes muista missä näin nimen Adelina, mutta siitä on jo muutama vuosi ja silloin heti sanoin Roopelle, että jos joskus saadaan tytär, niin hänestä tulee Adelina. Kesäkuussa kun saimme rakenneultrassa tietää vauvamme sukupuolen, niin tiesimme heti siis minkä etunimen annamme. Mä olen itse ennen tätä vuotta törmännyt vain yhteen Adeliinaan kahdella iillä kirjoitettuna, kunnes kesällä eräs tuttuni antoi tyttärelleen Adelina nimen. Alkuun mietin, että apua, voidaanko me enää antaa samaa nimeä? Mutta tultiin siihen tulokseen, että mitä sitten! Ei asuta edes samassa kaupungissa ja kaksi suloista Adelinaa on vain hyvä asia. Juttelin itseasiassa hänen kanssaan asiasta koska mua jäi painamaan se ja hän sanoi heti, että tietysti annatte sen nimen kun olette ajatelleet. Ja niin me tehtiinkin, onneksi.

Adelinan toisen nimen keksiminen ei kuitenkaan ollut yhtä helppoa. Me ei olla missään vaiheessa mietitty mitään muuta kuin vokaaleilla alkavia nimiä, joten alkuun pyöri mielessä aika vahvasti Adelina Emily nimi. Emily on yksi kauneimmista nimistä mielestäni, mutta Roope halusi sitten kuitenkin jonkin suomalaisemman nimen Adelinaa tasapainoittamaan ja ehdotti Ilonaa. Ja siinä se oli: Adelina Ilona. Täydellinen nimi meidän tyttärellemme ja sopii meidän mielestämme hänelle todella hyvin. 

Niin ja sukunimeksi tuli Roopen sukunimi, eli Ruuska, koska tarkoituksena olisi mennä naimisiin lähivuosina ja silloin Adelinankin sukunimi kuitenkin vaihtuisi. 

Mua nimien merkitys on aina kiehtonut ja googlettelin heti silloin Adelina nimen merkityksen ja kesällä myös Ilona nimen merkityksen. Adelina tarkoittaa Kauneutta ja Ilona valoa tai tietysti myös iloa. Ja niin myös Adelina on nimensä kaltainen oikeasti. Hän on kaunis, tuo valoa meidän elämäämme ja on iloinen pieni vauva. Adelina nimi on muuten yleisempi ilmeisesti ainakin Espanjassa ja itseasiassa tänään on Adelinan epävirallinen nimipäivä!

Adelina kirjoitetaan yhdellä i:llä, koska muuten se näyttäisi liikaa mun nimen kaltaiselta. Se lausutaan kuitenkin kahdella iillä, mutta jos joku sanoo yhdellä, niin ei se meitä haittaa ja itseasiassa silloin kun sanomme koko nimen, niin lausumme sen automaattisesti yhdellä iillä. Selkeä selitys, I know. Meidän mielestä se ei ole niin vakavaa jos joku muu sanoo eritavalla kun me itse, kunhan lapsi oppii tunnistamaan oman nimensä ja ymmärtämään sen. 

Eli siis sellainen nimi. Mua nauratti, että muutamat arvasivat oikein! Olisi hauska tietää, mistä nimen päättelitte, joten kertokaahan! Ja suurinosa niistä muistakin nimistä oli sellaisia jotka voisin antaa oman lapseni nimeksi. Haluaisitteko tietää vielä jotain vai oliko tarpeeksi kattava postaus? 

Pari kommellustakin päivään tietysti mahtui, kuten kun vauva heitti kunnon puklut kirkon lattialle, vahtimestari ei ollut tuonut liinaa ja me unohdettiin oma kotiin ja täytekakkukin vuosi, mutta ei noi asiat lopulta meitä haitanneet. Pakko vielä mainita, että voileipäkakut oli ehkä parhaimpia mitä ollaan koskaan syöty ja muutamat muut sanoivat samaa, nams.

Karoliina