OATMEAL LOVER
Voiko ihminen keskellä yötä himoita kaurapuuroa? Oi, kyllä voi! En tosin ole kertaakaan silti lähtenyt sitä keittämään himosta ja nälästä huolimatta, vaan sinnitellyt aamuun, jolloin pitkä odotus on hyvä palkita.
Välillä mun rakkaus puuroa kohtaan on hiipunut, olin tossa kuitenkin varmaan 15 vuotta syömättä sitä muulloin kun koulussa, jouluna tai satunnaisesti jos äiti teki mannapuuroa mansikoilla, mutta parikymppisenä opin tekemään siitä muutakin kuin kuivaa ällötystä joka juuttuu kurkkuun. Näin parikymppisenä opin myös, että puolikuiva valkkari onkin oikeesti paljon parempaa kuin sokeripommisiiderit, siivoaminen on tosi kivaa ja nykyään sunnuntai eli siivouspäivä on ihan mun lemppari!
Ensimmäinen oivallus oli se, että mä en vain oikeasti kykene syömään puuroa joka on tehty veteen. Ihan sama, vaikka kuinka tekisin siitä velliä, ei vain mene alas. Aloin siis tekemään puuron maitoon ja silloin kun vatsa oli huonommassa kunnossa, niin soija/kaura/riisimaitoon. Puurosta tuli heti paljon parempaa. Toinen oivallus oli se, että puuroa ei tarvitse syödä sellaisenaan ilman mitään höysteitä, vaan sen SEKAAN voi oikeasti laittaa mitä huvittaa! Nykyään laitan mm. luonnonjogurttia ja sokeroimatonta mehukeittoa, kyllä, puuron sekaan. Talvisin laitan usein kanelia ja kardemummaa mausteeksi, joskus jopa ripauksen vaniljasokeria, mutta nyt jätettyäni lisätyt sokerit kokonaan arjesta pois, niin se on sellainen herkkupäivien juttu.
Kolmas oivallus oli se, että puuro maistuu 100x paremmalle kun sen päälle laittaa kaikkea ihanaa, kuten tuoreita hedelmiä, marjoja, pähkinöitä tms. Tähän oivallukseen asti olin siis syönyt aina pakastemarjojen kera, en ollut raaskinut koskaan ”tuhlata” tuoreita marjoja puuron päälle – siis puuron, sehän on vaan puuro. Onneksi kuitenkin eräänä kivana päivänä kokeilin ja sen jälkeen on puurosta löytynyt kirsikoita, mansikoita ja vaikka mitä. Kuulostaa hölmöltä, mutta olen välillä vähän mustavalkoinen, pyrin siitä kyllä parhaani mukaan eroon. Marjat marjoina ja puuro puurona. Onneksi en enää ajattele niin. Nyt jo ainakin vuoden ajan puuro on ollut mun suuri rakkaus!
Tänään kuitenkin herättyäni päätin vihdoin ja viimein avata kuivakaapissa pari vuotta odottaneen Chian siemen pussin. Joskus superfood innostukseni aikaan sen ostin ja jotenkin kummassa sen myös unohdin. Päätin kokeilla ihan uudenlaista puuroa, jota en ole ennen syönyt. Tämänhän voi tietysti tehdä ihan ilman niitä perinteisiä kaurahiutaleita, mutta mä en vielä uskaltanut heittäytyä niin rohkeaksi, joten ensimmäinen chiapuuroni oli puuro chian siemenillä. Chian siemenistä jokainen voi mennä itse lukemaan googlesta, mutta lyhyesti: ne on erittäin terveellisiä, tuhansia vuosia vanha ruoka-aine. Niistä saa mm. proteiinia, omega-3 ja 6 rasvahappoja ja kuitua. Proteiinia siemenissä on jopa 20 grammaa 100 grammassa.
Liotin siemeniä tunnin verran (parhain olisi yön yli, mutta jos yhtäkkiä saa päähänpiston, niin vähintään 15min!) suljetussa rasiassa jääkaapissa. Laitoin 2rkl siemeniä ja 2dl maitoa. Niiden liotessa viimeistelin ja julkaisin edellisen postauksen ja menin tekemään puuroa. Laiska kun olen, teen puuron mikrossa aina. Kulhoon kaurahiutaleita, mustikoita ja maitoa reilusti, 2.5min mikrossa ja sen jälkeen sekaan yleensä laitan luonnonjogurttia ja mehukeittoa. Nyt kuitenkin jätin luonnonjogurtin pois ja laitoin puuron sekaan vähän yli puolet chian siemenistä, mustikoita, lorauksen mehukeittoa ja päälle omenaa, sekä loput chian siemenistä.
Puuron ulkonäkö ei hivellyt ainakaan tän esteetikon silmiä, mutta maku oli loistava! Tai en tiedä miten se ei olisi ollut, koska chian siemenet itsessään ei maistu miltään.. Niiden sammakonkutumainen, mutta kuitenkin pureskeltava koostumus vain tuntui sieltä seasta hiukan, joten sekään ei häirinnyt mua. Puuro oli siis ihan positiivinen yllätys, joten uskaltauduin siirtämään chian siemenpussin kuiva-ainelaatikon syvyyksistä sellaiseen kaappiin josta otetaan leipää, kaurahiutaleita, kahvia tai teetä päivittäin. Eli toisinsanoen, chian siemenet jäävät käyttöön! Niistä ei ainakaan kunnolla liotettuina ja kohtuullisesti syötynä mitään haittaa ole, päinvastoin!
Puuroa syödessäni tein muuten taas yhden oivalluksen – mä olen sellainen syöjä, joka jättää aina lautaselle sen yhden lusikallisen tai haarukallisen ruokaa ja syö sen sitten kylmänä loppuun. Tiesin tuon jo ennestään tavallaan kun Roope aina välillä asiasta huomauttaa, mutta nyt tajusin, että tosiaan teen sitä ihan jokaisen ruuan kanssa.. Ja vielä loppuun kysymys: olenko ainut jonka mielestä chian siemenet pitäisi kirjoittaa yhteen eikä erikseen? Jouduin äsken muokata jokaisen sanan, koska kirjoitin ne kaksi yhteen. Onneksi google on keksitty.
Karoliina