It’s christmas week!
Nyt kun ristiäiset on ohi, voin vihdoin alkaa keskittyä jouluun. Viikko sitten lauantaina kävimme Lohjalla Menneen ajan joulumarkkinoilla, jotka on parhaimmat joulumarkkinat joissa olen käynyt – Turun joulumarkkinat on todella pienet ja surkeat niihin verrattuna ja siinä on menty mielestäni pahasti metsään, vaikka muuten Turkua rakastankin. Tänä vuonna tosin oli pari ihanaa pientä Pop up myymälää, mutta muuten olin tänäkin vuonna tosi pettynyt. Ja jos mä olen pettynyt johonkin jouluun liittyvään asiaan, niin se on jo aika paljon.. 😀
Joulumarkkinoilla mietiskelin vain, että onhan jouluun vielä aikaa, kun ristiäisetkään ei oo vielä ollut, ei olla juhlittu pikkujouluja, enkä ole ostanut vielä edes joululahjoja. Mutta siinä vaiheessa, kun Roope tuli keskiviikkona kotiin joululahjaostoksilta ja meni piilottamaan mun lahjoja vaatehuoneeseen, niin mä tajusin, että ei hitto, jouluun on enää alle kymmenen päivää ja nyt enää muutama päivä, kelatkaa! Sovinkin siis siltä istumalta ystäväni kanssa, että lähdetään heti seuraavana päivänä shoppailemaan lahjoja ja pieni odottava fiilis nousi heti pintaan.
Torstai aamuna herättiin Roopen kanssa jo viideltä, koska ei saatu unta vauvan syötön jälkeen. Vauva ekaa kertaa vielä nukkui yli 5h putkeen ja jatkoi rauhassa syötön jälkeen unia, mutta me oltiin aivan virkeitä. Meille on itseasiassa käynyt näin nyt melkein joka yö, kestää varmaan hetki tottua uuteen unirytmiin, kun on kaksi kuukautta herännyt parin tunnin välein ja välillä vauva on itkenyt aamu kuuteenkin. Roope oli jo nukkunut kuusi tuntia ja päätti mennä keittämään kahvia, vaikka mä yritin estellä. Jotenkin se aamu oli jouluinen ja Roopekin sanoi, että on kiva loma-aamu. Mä söin maissikakkuja, juotiin kahvia ja katsottiin Viaplaysta Quantacoa. Hoidettiin yhdessä vauvaa, halittiin ja juteltiin siitä, kuinka onnellisia ollaan ja miten söpö meidän tyttö on ja höpsöteltiin meidän yhteisiä hölmöjä juttuja. Puuttui enää vain rumat (eli siis oikeasti niin söpöt!) joulupyjamat ja joululeffa, niin se olisi ollut ihan kuin varhainen aamu aattona.
Sen aamun jälkeen pääsin vihdoin kunnon joulufiilikseen ja halusin vaan luoda sitä enemmän ja enemmän itselleni. Katselin joulukuvia, mietiskelin lahjoja valmiiksi, valitsin jo mielessäni valmiiksi minkälaiseen joulupaperiin ja nauhaan tänä vuonna paketoin lahjat (ette tosin tule yllättymään jos mua tai mun makua yhtään olette oppineet tuntemaan ja Instagramissa näkyikin niitä jo) ja virittäydyin siihen fiilikseen. Nyt ollaan ehditty jo viettää pikkujoulut syöden jouluruokia, tälläkin hetkellä joululaulut soi Spotifysta, vieressä on pinossa vauvan jouluvaatteet joista tulossa postausta, kohta lähdetään ostamaan viimeiset joululahjat ja tänään leivon pipareita! Eli joulutunnelmissa täällä ollaan.
Mun mielestä joulun tekee se sisäinen rauha ja kutkutus. Ei lahjat, vaan se hyvä mieli ja jouluinen fiilis. Ne pörrösukat jalassa aamulla, riisipuuro ja sen iänikuisen mantelin etsiminen jonka Roope aina saa ja antaa äitille, koska äiti on ainut joka sen mantelin lopulta syö. Se ensimmäinen kinkkuleipä yöllä kahden aikaan kun kinkku tulee uunista ja se kun äiti joutuu sanomaan mulle ja Roopelle miljoona kertaa, että ei enempää kun mennään salaa hakemaan lisää. Tai se kun mennään iskälle joulusaunaan ja riehutaan mun veljen kanssa ja Roopen perheen luona pelataan buzzia ja Trivial Pursuittia. Tänä vuonna tähän kaikkeen samaan ihanaan yhdistyy nyt myös ekaa kertaa vauva. Saadaan ottaa Adelina osaksi perinteitä ja opettaa hänelle ne asiat, jotka ovat tehneet meidän jouluista joulun. Me pidetään kiinni perinteistä ja vaikka jonkun mielestä niillä joulumarkkinoilla ei tarvitse käydä joka vuosi, niin kyllä, me käydään. Ja vaikka meillä on nyt vauva, niin silti me syödään edelleen yöllä sitä kinkkua, me edelleen saadaan äitin kanssa potkia Roopea ylös sängystä sata kertaa aamulla, me edelleen nauretaan liian kovaa mun sisaruksien kanssa ja mä edelleen aion jatkossakin seota joulusta ihan yhtä pahasti kuin tähänkin asti. Ja tän kaiken mä aion opettaa Adelinalle. Mä aion opettaa sen, että hyvä ja onnellinen fiilis koostuu pienistä asioista, ei yhdestä suuresta. Mä aion opettaa, että vaikka maailmassa tapahtuu paljon pahaa kokoajan, niin on silti täysin fine uskoa vielä hyvyyteen, olla vähän romantikko ja lapsenomainen.
Koska jos edes jollekulle saan luotua hyvää mieltä olemalla oma positiivinen ja lapsenomainen itseni, niin hyvä, koska tunnen jollain tapaa sen mun tehtäväksi: hyvän mielen tuottaminen edes jollekulle. Jos se pieni teko, että juttelen mummolle hississä tai hymyilen vastaantulevalle vanhukselle kadulla, kiitän bussikuskia tai toivotan kaupankassalle hyvää viikonloppua, saa hymyn huulille, niin oon tehnyt jotain oikein. Ja jos pystyn opettamaan sen Adelinalle, niin olen onnellinen.
Nyt on siis osa joululahjoista ostettu ja tänä vuonna yritin miettiä lahjat oikeasti niin, että onko se sille henkilölle tarpeellinen tai hänen tyylinen, enkä ostanut väkisin mitään. Oon aika innoissani muutamista lahjoista jotka saan antaa! Halusin myös hiukan muuttaa ostotapojani ja tukea enemmän pieniä yrityksiä ja ostinkin monta lahjaa ihanasta pienestä liikkeestä. Ihanaa jouluviikkoa!
Karoliina
