Mitä en tiennyt ennen raskautta? No sanotaanko vaikka näin, että tässä kuukausien aikana olen huomannut, etten tiennyt raskaudesta, raskauteen tai synnytykseen liittyvästä sanastosta tai tarvittavista hankinnoista juuri mitään. 

Tiesin tietenkin, että raskaus ei ole kaikilla samanlainen, voi tulla komplikaatioita ja olla kipuja, painoa voi tulla vaikka 25kg, voi olla raskasta kävellä ja herkut voi maistua vähän enemmän kun normaalisti. Mutta en todellakaan tiennyt mitä kaikkia kipuja voi tulla ja tulee, kuinka raskasta pelkkä 100m matkan käveleminen voi olla tai että rappusten nouseminen on kuin olisi käynyt juoksemassa muutaman kilometrin lenkin. En myöskään tiennyt, että selkä voi olla niin kipeä ettei pysty hengittämään tai että joutuu pelkäämään jatkuvasti vauvan puolesta jo ennen syntymää – ja sen jälkeen se pelko toisen menettämisestä vasta alkaakin.. 

En tiennyt, että raskausdiabetes voi tulla kenelle tahansa eikä sille tiedetä vieläkään yksiselitteistä syytä tai että meidän synnärille ei pääse enää tutustumaan ennen synnytystä. En tiennyt myöskään monista jutuista jotka liittyy raskauteen, kuten vuodoista, limatulpasta, siitä että joillain maitoa voi tulla jo hyvin aikaisessa vaiheessa raskautta, miltä issiaishermokipu tuntuu (tuntuu muuten siltä kun joku vetäisi sähköisellä puukolla vasemman pakaran läpi), siitä että vauva pissaa lapsiveteen ja nielee sitä, säikähtää kovia ääniä ja näkee jo loppuvaiheessa hiukan kohdussa, koska kohdun seinämät alkavat olla niin ohuet, että ulkopuolelta tuleva valo heijastuu jotenkin sinne tai että kylkiluutkin voivat murtua vauvan liikkeiden takia loppuraskaudessa. 

Itse olen säästynyt onneksi hurjalta painonnousulta, tähän mennessä mulle on tullut 12kg, eli vauvan painon lisäksi 9kg. En tosin tähän kroppaan enempää tosiaan tarvitsekaan, kun ennestään oli jo 5-6kg ylimääräistä. Olen säästynyt myös raskausdiabetekseltä, mutta neuvolalääkärin neuvosta jätin lisätyt sokerit arjesta silti pois kun painoa tuli yhdessä kuukaudessa 3kg. Raskausarpiakaan ei ole tullut kuin reisien yläosaan muutamia pieniä ja nyt pari päivää sitten huomasin, että masuun on tullut ensimmäiset pienet ja hennot myös, mutta ehtiihän tässä vielä tulla jos on tullakseen ja jos tulee niin siinähän tulee.

Tässä vähän lisää asioita joista en tosiaan tiennyt aiemmin mitään ja lyhyt selitys joillekin sanoille siitä mitä ne tarkoittaa: 

• doula: koulutettu ulkopuolinen tukihenkilö synnytykseen 
•  kaalinlehdet ja maitorahka helpottamaan ensiavuksi rintatulehdukseen: kuulemma auttava vaikutus tulee kun kaalinlehtiin tekee reikiä, että mehut pääsee ulos ja imeytymään rintaan ja maitorahka sitten ihan vaan levitetään rinnoille. 
• ergonominen vai tavallinen kantoreppu: no ergonominen jo sanoo tässä sanana jotain, on parempi kuulemma vauvan asunnolle ja myös kantajalle. 
• kantoliina: kantamiseen tarkoitettu liina jonka voi sitoa eritavoilla ja vauva on hyvin siellä sisällä. Ja nyt kun vähän aloin googlettamaan, niin enhän mä tiennyt, että niitäkin on ties minkälaisia.. 
• turvakaukalon viimeinen päivämäärä: turvakaukalot- ja istuimet ilmeisesti alkavat haurastua noin 5-7v päästä valmistuksesta, eivätkä ole enää yhtä turvalliset. 
• unipesä, eli babynest: sellainen suloinen kankainen pesä jossa vauva voi nukkua ihan pienenä, kun vielä äitiyslaatikkokin tuntuu hurjan suurelta. Me haluttaisiin sellainen.
• kuinka suuri bisnes vauvan- ja lastenvaatteet oikeasti on: itsekin olen liittynyt ties mihin Newbie/Zara/KappAhl/vauvanvaatekirppikselle Facebookissa, puhumattakaan niistä merkkivaatekirppiksistä (niillä tosin vain seurailen hintoja ja kuoseja, en ole ostanut kertaakaan mitään, koska kuosit ei vaan iske muhun sitten yhtään). En ollut tietoinen myöskään niistä kaikista purulelu/tuttinauha/vaunuleluketju/unipesä myyjistä. 
• hedelmäpussi vauvalle: sellainen pussi jonka sisälle laitetaan pilkottuja hedelmiä ja vauva sitten imeskelee siitä ne läpi..? Siinä on sellainen varsi josta vauva pitää kiinni.
• kätkythälytin: levy/sensoripatja joka laitetaan pinnasänkyyn patjan alle. Sensorit tunnistavat vauvan hengityksen ja jos hengitykseen tulee katkos tai hengitys hidastuu normaalia enemmän, niin hälytin alkaa hälyttämään. Halutaan myös tämä.
• bola-koru: kaulakoru joka riippuu vatsan päällä ja korun sisällä on ilmeisesti jonkinlainen kulkunen/helistin, jonka äänen vauva kuulee kohtuun. Kun korua käyttää jatkuvasti, alkaa vauva ilmeisesti tunnistamaan bola-korun äänen ja pitää sitä rauhoittavana myös syntymän jälkeen.
• tukkoisuus joka jatkuu koko 9kk – ainakin mulla: Lakanat oli alkuraskaudessa aina jatkuvasti veressä, kun nenästä alkoi yhtäkkiä valumaan aina verta eikä siitä meinannut tulla loppua. Sitten jossain vaiheessa verenvuodot loppui, mutta en edes muista millon nenä olisi viimeksi ollut auki eikä tukossa. Varmaan helmikuussa?
• väsymys, väsymys ja vielä kerran väsymys: Siis ihan oikeasti, voisin nukkua kokoajan ja mun pirteät hetket päivässä kestää pari tuntia jonka jälkeen oon taas unen tarpeessa. 
• Levottomat, sekavat, pelottavat ja ihan liian todentuntuiset unet: Raskauden puoleen väliin asti näin jatkuvasti painajaisia siitä, että Roope jättää mut, Roope pettää mua tai Roope kuolee. Myös kaikki muut unet oli todella todentuntuisia ja muistan monista unista edelleen kaikki yksityiskohdat. 
• Sukkapuikkosupistukset: tuntuu siltä kun joku tökkisi sukkapuikolla tai puukolla tonne kohdunsuulle, voin kertoa että silloin käveleminen on melko haastavaa. Ja sattuu helvetisti. Niiden takia on kävelylenkit jääneet pois lähes kokonaan ja kaupassa käyminenkin välillä on todellakin suoritus. Tänään oon keinunut kuumassa suihkussa jumppapallon päällä, jotta ne helpottuisi.

Siinä ainakin jotain mitä en tiennyt. Varmasti lisää on ja seuraavaksi ajattelinkin tehdä ennen synnytystä tai synnytyksen jälkeen postauksen, jossa kerron asioista mitä en tiennyt synnytyksestä tai asioita mitkä sitten tulee mieleen raskauteen liittyen. Netistä voi lukea kauhutarinoita synnytykseen tai raskauteen liittyen, mutta jokaiselle kuitenkin ne on yksilöllisiä ja riippuu monista asioista. Ei kaikille tule suonikohjuja, raskausarpia vatsa täyteen, tissit lössähdä imetyksestä, 25kg ylimääräistä tai vaikkapa niitä peräpukamia. Mutta jos tulee vaikka kaikki niistä, niin raskauteen liittyy myös paljonpaljon hyvää. Itse olen ainakin itsevarmempi kuin koskaan ja rakastan nyt yhtäkkiä tiukkoja mekkoja (vähän ehkä jo harmittaa, kun sitten synnytyksen jälkeen ei tunnu ihan samalta vetää tiukkaa mekkoa päälle, kun kauniin vauvamasun sijaan tilalla onkin pömppis ja turvotus..) ja vaikka onkin ollut kaikkea mahdollista tässä raskauden aikana, niin tuntuu kuin mun kroppa ois tehty tätä varten. Selkäkivutkin on hellittäneet, hiukset kasvaa monta senttiä kuukaudessa, iho on pysynyt hyvänä ja mieliala yleensä iloisena. 

Postauksessa ei muuten ole kuvia, koska en saa jostain syystä lisättyä niitä oikeanlaisina vaan blogi kääntää ne väkisin kokoajan vasemmalle? Apua kiitos!

Karoliina 

Helmikuussa saatiin tietää mun sisällä kasvavasta pienestä pavusta ja nyt siitä päivästä on jo monia kuukausia. Olin silloin noin seitsemännellä raskausviikolla ja nyt sunnuntaina alkoi 36 raskausviikko. Eli melkein 30 raskausviikkoa on hujahtanut ihan silmissä ja raskauden alussa ajattelin, että syksyyn mennessä olen varmasti jo sisäistänyt tän asian. Nyt kuitenkin viikkoja on enää jäljellä maximissaan viisi tai kuusi ja ei, en ole vieläkään sisäistänyt tätä asiaa kunnolla.

Tai sisäistäminen on ehkä väärä sana, koska tottakai olen tottunut ajatukseen, käsitellyt asiaa monilla eri tavoin, ostanut Roopen kanssa vauvalle kaikkea tarpeellista (ja liikaakin..) sekä käynyt useissa ultrissa moikkaamassa beibiä. Ei tätä silti vieläkään pysty konkreettisesti käsittämään, että ihan pian meillä on oma vauva. Vauva jossa on osa mua ja osa Roopea. Luultiin kuitenkin, että tässä on nyt ainakin aikaa valmistautua neljä-kuusi viikkoa, vaikka tottakai vauva voi syntyä ihan milloin vain, mutta maanantaina ultrassa saatiin kuulla, että aikaa on luultavasti enää pari viikkoa. 

Se pieni papu joka keväällä nähtiin ekaa kertaa ultrassa ja Roope sanoi sen muistuttavan perunaa, painaa tällähetkellä jo yli kolme kiloa. Siis mitä!? Mä oikeasti huudahdin siinä sängyllä maatessani, että WHAT – siis painaako vauva jo sen verran mitä jotkut syntyessään laskettuna aikana? Jep, ilmankos alkaa olla tukalat oltavat. Meidän pieni papuperuna on keskivertoa 100-200g painavempi, mutta mitä sitten? Ei kaikkien vauvojen tarvitse painaa 3500g tai mennä juuri keskikäyrällä, meidän vauva kasvaa vähän nopeammin ja on pieni pallero. Tähän asti ultrissa vauva on pitänyt kädet visusti kasvojen edessä, emmekä ole nähneet vilaustakaan nenästä, nyt kuitenkin vauva päätti lähettää meille pusuja ja näytti kasvojensa sivuprofiilin. Näimme Roopen kanssa, että vauvalla on samanlainen nykerönenä (Roopen mukaan jättimäinen pottu) kuin mulla, samanlaiset pullaposket kun meillä kummallakin ja huulet oli tötteröllä. Meidän rakas, voi jestas miten halkean tästä fiiliksestä. 

Lääkäri sanoi, että jos kahden viikon päästä vauva on kasvanut lisää (öö saanen kysyä miksi se ei olisi kasvanut?) niin synnytys luultavasti käynnistetään. Ajatus siitä, että kahden vkon päästä meillä on mahdollisesti jo vauva sylissä pelästytti, mutta tuntui samalla maailman parhaimmalta asialta. Käytiinkin eilen ostamassa melkeinpä kaikki loput tarvittavat vauvalle: vaippoja, kosteuspyyhkeitä, koliikkituttipullo, äidinmaidonkorviketta varalta, sinkkivoidetta, vanulappuja, pumpulipuikkoja, babyoilia, Bebanthenia, särkylääkettä jos vauva tulee korvatulehduksien suhteen muhun, kakkapyykeille hyvää pyykinpesuainetta ja sappisaippuaa. Vielä jäi uupumaan amme ja muutama muu juttu, mutta ne ehtii vielä hankkia ja osan myös myöhemmin vauvan syntymän jälkeen. Särkylääkkeenkin olisi toki ehtinyt myöhemmin, mutta Roope halusi ostaa sen heti, joten why not? 

Perjantaina mulla on neuvola ja lääkäri tekee synnytystapa-arvioinnin, eli katsotaan mahtuuko vauva syntymään mun ahtaasta lantiosta vai ei. Jos näyttää siltä, että lantio on tosiaan niin ahdas, niin mut lähetetään magneettikuvaukseen ja sitten tosiaan varmaan käynnistetään tai sitten mietitään sektiota. Eli keisarileikkausta. Mua ei enää sinänsä pelota, oon päässyt johonkin ihme rauhalliseen tilaan synnytyksen suhteen. Luotan itseeni, Roopeen ja sairaalan henkilökuntaan. Mitä vaan voi sattua, mutta en halua nyt vikoja viikkoja stressata vaan keskittyä nauttimaan ja valmistautumaan. Mä pystyn siihen, tiedän sen.

Tosin voi olla, että parin viikon päästä kirjoittelen täällä, miten helvetisti mua pelottaa ja että haluaisin skipata koko synnytyksen – mutta siihen asti koitan nauttia tästä fiiliksestä. Siihen koitokseen kun ei etukäteen hirveästi voi valmistautua ja stressaaminen ei auta asiaa, enhän mä voi tietää vaikka lapsivedet menisi ensi yönä. Tänään onkin taas supistellut ihan mukavasti ja käytiin kävelyllä Roopen kanssa ja ilman mitään taka-ajatuksia käveltiin kallion päälle jyrkkä mäki. Vielä kykenin siihenkin, vaikka raskasta on tän kolme kiloisen vauvelin pomppiessa mukana. Kävelyn jälkeen supisteli jonkin verran ja keinuttelinkin itseäni jumppapallon päällä ja tän tekstin kirjoittamisen jälkeen aion mennä kuumaan suihkuun lattialle istumaan. Naantalista muuten ostin sellaisen littanan kuumavesipullon, jonka aion ottaa synnärille mukaan ja sekin taitaa tulla jo käyttöön tänään. Yritän välttää särkylääkkeiden ottoa, koska haluan tuntea mitä mun kehossa tapahtuu, joten sen takia synnytykseen asti koitan käyttää muita luonnollisia apukeinoja. 

Mutta joo, sellaista! Vauva alkaa olla valmis pikkuhiljaa tulemaan ilmeisesti ja mekin pikkuhiljaa aletaan olla valmiita. Odotetaan onnellisena kumpikin ja kaikki ystävätkin myötäelää tässä kaikessa. Instagramiin on muuten tullut vuorokauden aikana yli 20 uutta seuraajaa, joten jos luette tätä, niin kiva kun seurailette! 

Karoliina