EI PELKKÄ MAMMABLOGI

.. ei sillä, että mammablogeissa mitään pahaa olisi, itsekin luen satunnaisesti paria sellaista, mutta en halua luokitella itseäni tai blogiani tietynlaiseksi – enkä edes osaisi. 

 

Eilen kirjoittaessani tai yrittäessäni kirjoittaa blogin kuvausta ja kuvausta itsestäni, meinasi savu nousta korvista.

Minkälainen mä olen? Osaan kyllä näin vapaamuotoisesti kirjoitettuna kertoa, että joo mä tykkään vähän kaikesta oikeastaan, ootan onnellisena vauvamme syntymää, löydän positiiviset puolet vaikeistakin hetkistä tai ainakin pyrin löytämään ja lähellä mun sydäntä on esim. sisustaminen, askarteleminen, tyttömäiset hömppäjutut, rikossarjat- ja kirjat, valokuvaaminen jajaja… Mutta sittenkun ne asiat pitäisi saada tiivistettyä jotenkin fiksusti järkeviksi lauseiksi, niin eihän siitä meinannut tulla mitään. Sen takia blogin- ja kirjoittajan eli mun itseni kuvaukset on melko hölmöjä ja aion muokata niitä heti kun vain keksin fiksummat lauseet. Eilen ei tosiaan ajatus kulkenut. Tai sitten mua ei vaan oo tarkoitettu luomaan mitään fiksuja lauseita, veikkaan enemmän tätä jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Anyway, en osaa mitenkään luokitella blogin tulevaa sisältöä mihinkään yhteen tiettyyn luokkaan. Tulen kertomaan vauva-arjesta, mutta en aio (luultavasti) jakaa mitään kasvatukseen liittyviä asioita, koska jokaisella on omat mielipiteet ja that’s it. Aion myös jakaa kanssanne sen ilon, kun postiluukusta taas tippuu ihana paketti täynnä ihania juttuja vauvalle, mutta täältä ette tule (luultavasti – again) löytämään hypetystä lasten merkkivaatteista, ellen ole sitä käytettynä edullisesti bongannut. Postauksissa tulee varmasti näkymään sisustusjuttuja, ehkäpä myös askartelu ja diy aiheisia juttuja, liikaa peilin kautta otettuja asukuvia ja joskus myös toisten kuvaamia, silloin kun saan pakotettua jonkun niitä ottamaan. Myöskään kuitenkaan muotiblogi tästä ei tule, koska a) olen kesän aikana ostanut itselleni tasan kolme hametta b) käytän aina samantyylisiä vaatteita eli maksimekkoja, hameita ja tunikoita c) tyyliäni kuvaa ennemminkin mukavuudenhaluisuus, kuin muodikkuus.

 

image.jpeg

Eli kuten huomaatte ja tulette huomaamaan, tämä blogi on yksi sillisalaatti. Lifestyleä, jossa sekaisin vauva-arkea, innostusta kirpparilöydöistä ja ajatuksien jakamista – niitä tulet täältä löytämään varmasti. Joskus saatan kehittää kokonaisen postauksen siitä miten kerrankin jaksoin viilata ja lakata mun kynnet, mitä mun aamupala piti sisällään ja varmasti enemmän kun laki sallii tulen kirjoittamaan onnellisuudesta. Sen lupaan. Joten jos onnellinen sillisalaatti kuulostaa sun jutulta, paina sydäntä tän postauksen alapuolelta tai jätä vaikka kommentti! 

Vuoden blogia suunniteltuani rönsyilen postausideoita ja ajatuksia jotka haluan jakaa kanssanne, mutta raskaushormonit sulattaa mun aivot ja muistikaan ei ihan pelaa (siitä lisää jossain postauksessa..) joten luultavasti huomenna en enää muista mitä mun piti kirjoittaa. Siitä syystä, otan ilolla postausideoita ja vaikka ihan niitä perinteisiä kysymyksiä jo nyt heti alkuun vastaan, ajattelin nimittäin koota sellaisen faktat musta -postauksen lähipäivinä, mun mielestä niitä on aina hauska lukea ja pystyy vähän tutustumaan kirjoittajaan. Tosin teistä suurinosa tuntee mut, mutta anyway.. Jos ette vaikka tiedä jotakin asiaa ja haluaisit ehdottomasti mun kertovan sen (tietty rajansa kaikella) niin kommenttia tulemaan. Voit myös kysyä snapchatissa (karoliinaaal), Instagramissa (karoliinaaaa) tai te kaverit siellä facebookissa, whatsappissa jne. 

 Niin ja kiitos teille kun ootte innostuneet uudesta blogista – ootte ihania! Tän blogin nimihän piti alunperin olla The bridge of happiness, koska mun mielestä onnellisuus on vähän kuin silta – on ylämäkeä ja arkista tasaista onnellisuutta, mutta myös alamäkiä on löytyy. Lopulta kuitenkin päätin, että hei onko vähän helpompaa vaan kirjoittaa ihan omalla nimellänsä ja that’s why blogin nimi on niinkin omaperäinen kuin Karoliina L. Sehän mä oon, tota siltamaista onnea tulee kuitenkin näkymään postauksissa joten sekin kulkee tässä mukana. 

Eli kysymyksiä tulemaan jos siltä tuntuu! Oon tässä vähän niitä snapissa jo tulleita säästellyt ja niillä pääsen ainakin alkuun. Tosin taisin tossa aamutuimaan aamuvirkkuna jo väsätä 10 faktaa minusta -postauksen, jonka julkaisen myöhemmin, mutta aina saa silti heittää ajatuksia, ideoita ja kommentteja!

Karoliina

 

Hyvinvointi Mieli Ajattelin tänään Syvällistä

VUODEN SE KESTI

.. nimittäin ajatustyö ja sen päätökseen vieminen siitä teenkö oikeasti tän vai en. 

Osa teistä ehkä tietääkin tai muistaakin, että kirjoitin kolme vuotta blogia. Ensimmäisen blogin perustaessani olin 16-vuotias sinisilmäinen teini, jolla ei ollut hajuakaan siitä, miten suuri ja karu blogimaailma oli jo silloin. Olin lukenut yhtä blogia siihen mennessä, kirjoittanut Irc-gallerian päiväkirjaan (ja facebookin seinälle..) pitkiä stooreja elämästä ja saanut kuulla monilta, että pitäiskö mun vaikka alkaa kirjoittamaan blogia, johon olisi järkevämpää kirjoittaa pitkiä juttuja. Ilman pienintä ajatusta tai tietoa siitä mitä seuraavat kolme vuotta blogia kirjoittaessa toivat tullessaan päätin avata ensimmäisen blogini bloggeriin.

Se oli silloisen elämäni parhain päätös, kunnes pikkuhiljaa aloin huomaamaan karulla tavalla mitä se toi tullessaan. Nettikiusaamista, vääristyneen minäkuvan, masennusta ja ahdistusta. Ja minä sentään kirjoitin vain pienelle yleisölle, en tuhansille, saatika kymmenille tuhansille ihmisille. Kolmeen vuoteen mahtui kolme blogia, joista viimeisen suljin pari vuotta sitten kesällä. Vai onko siitä jo kolme vuotta? No anyway, se oli parhain päätös pitkään aikaan ja teki niin hyvää.

image_1.jpeg

Pikkuhiljaa ikää tuli lisää, löysin itseni ja ymmärsin, että olin aina blogissa ollut jotain muuta mitä oikeasti olin. Olin esittänyt vahvempaa mitä oikeasti olen ja yrittänyt väkisin kestää kaiken ”kritiikin” eli ulkonäön haukkumisen ja sairaatkin kommentit, koska ajattelin, että kyllä ne muutkin kestää ja jos itken julkisesti, (niinkuin teinkin kyllä välillä) niin haukkujat saavat vain lisää vettä myllyyn. Myllyyn, jossa ei ollut järjen hiventäkään ja joka vei multa sen kirjoittamisen ilon ja onnen. Nyt kuitenkin sivusta pari (tai kolme?) vuotta seuranneena, olen tajunnut, että ihan oikeasti on olemassa ihmisiä jotka elää valheiden keksimisestä tai toiselle pahan mielen tuottamisesta. Ihmisiä, joilla itsellään on asiat niin paljon huonommin, mutta jotka eivät vain itse sitä ymmärrä.

Vuosi sitten mua alkoi houkuttamaan bloggaaminen uudestaan. Huomasin, että vaikka jonkun sortin someaddiktina käytänkin Instagramia, Snapchattia ja nyt myös uudelleen Facebookkia, niin kaipasin silti kirjoittamista. Vaikka kuvailu on kivaa, eri filttereiden valitseminen ja värien syvyyden muokkaaminen rentouttavaa, niin kirjoittaminen on kuitenkin terapeuttista. 

Vuoden se ajatustyö siis kesti. Kyselin läheisimmiltä ystäviltäni mielipiteitä, keskusteltiin moneen otteeseen Roopen (rakkaan avopuolisoni) kanssa, olenko oikeasti valmis tähän, punnitsin mielessäni kirjoittamisen hyviä ja huonoja puolia, omia heikkouksia ja vahvuuksia jne. Pari kuukautta sitten sain päätöksen tehtyä ja tässä sitä nyt ollaan. Ensin olin ajatellut tekeväni blogin WordPressiin, koska väsäsin syksyllä työpaikkani kotisivut sinne, mutta Kian ylipuhuttua mut päätin seurata hänen jalanjälkiään tänne Lilyyn. Kiitos tästä uudesta alusta kuuluu siis osittain Kialle, joka tsemppasi nyt lopulta vielä viimeisten negatiivisten ajatusten yli (menkää tsekkaamaan hänen ajatuksiaan ja koukuttavaa kirjoitustyyliään täältä: http://www.lily.fi/blogit/sparks-fly!)

image_2.jpeg

Vielä lopuksi aion sanoa sen, että tälläkertaa tunnen itseni ja tiedän mitä blogilta haen ja mitä sille aion antaa. Aion kirjoittaa aina kun mieli tekee, mutta en väkisin, aion nyt alkuun julkaista myös anonyymien kommentit (vaikka Roope sen multa kielsikin..), mutta jos meno alkaa mennä hulluksi, niin tsekkaan tilanteen uudestaan. Kova usko ja luotto kuitenkin on siihen, että ne edellisien blogien kommentoijat on kasvaneet, ihan niinkuin minäkin.

Huh. Olipas se tyhjentävää. Seuraavassa postauksessa kerron sitten vähän siitä, minkälainen blogi tämä on. Mammabloggaajaa musta ei varmaan saa tekemälläkään.

 

Karoliina 

 

Suhteet Oma elämä Hyvä olo Syvällistä