popsi popsi porkkanaa..

Adelina kasvaa osittain korvikkeella, koska lääkäri totesi ennen uutta vuotta, ettei äidinmaito riitä enää kasvuun pelkästään mitenkään. Yritettiin nostattaa maitoa ja edelleenkin imetän muutaman tunnin välein yötä päivää, mutta maitoa ei vain tule tarpeeksi Adelinan kasvuun ja nälkään verrattuna. Korviketta menee tällä hetkellä noin 5dl päivässä, loput syötöt imetän ja maitoallergisille vauvoille tarkoitetun korvikkeen aloitettua Adelina alkoi kasvamaan hienosti. Nälkä kuitenkin on pienellä siitäkin huolimatta suuri ja neuvolalääkäri totesi 4kk neuvolassa, että on parempi aloittaa jo soseiden maistelu ja vähentää korvikkeen määrää, eli tavoitteena on korvikkeesta melkein kokonaan luopuminen ja se, että 6kk ikäisenä riittäisi kiinteät ja äidinmaito pelkästään. Kuulostaa hyvältä, toivottavasti saataisiin tuo yhdistelmä toimimaan!

Täysimetystähän suositellaan 6kk ikään asti ja kiinteiden kanssa vuoden ikäiseksi tai jopa pidempään. Vajaan vuoden ikäiseksi imettäminen oli mun salainen pieni tavoite, vaikka samalla ajattelin, että mä en aio syyllistyä siitä, jos imettäminen syystä tai toisesta ei onnistu. Ja oikeasti, mä yritin parhaani ja tein kaiken minkä pystyin tehdä. Alkuun syyllistyin ja sen jälkeen päätin, että se ei kuulu kenellekään muulle kuin meille ja jos jonkun mielestä korvikkeet on saatan… todella huonoja siis, niin sitten on. Ne on kuitenkin äidinmaidon jälkeen paras vaihtoehto ja pääasia, että vauva voi hyvin, kasvaa ja on onnellinen. Eikö?

Saimme hiukan jo hämmästelyä siitä, että aloitimme soseiden maistelun tasan sinä päivänä kun Adelina täytti 4kk ja kommentoija toivoi, että seuraavan lapsen kanssa osaamme katsoa laatikon ulkopuolellekin. Voi olla, että tosiaan noudatamme neuvolan ohjeita liian tarkasti, mutta Adelinalla oli valmiudet ja kiinnostus syömiseen, joten hyvillä mielin maistelun aloitimme. Alkuun tietysti hän vähän pläräsi ruuan kanssa ja sosetta tuli suusta ulos, mutta parin viikon harjoittelun jälkeen hän aina kiljuu ja tärisee ilosta kun huomaa, että on ruoka-aika. Ruokalappu ja lusikka on tietysti edelleen maailman mielenkiintoisimmat tavarat, mutta nyt jo suu avautuu jokaiselle lusikalliselle ja hän itse tarttuu lusikkaan ja työntää sen suuhun. Jos seuraava lusikallinen ei ole heti tulossa suuhun kun edellinen on nielaistu, niin hän ilmoittaa kovalla äänellä siitä.. 😀 Tuttuja makuja ei myöskään enää suusta syljetä, mutta uudet maut saa aikaan ihania ilmeitä ja puistatuksia, viimeisimmäksi mustikka. 

Seuraamme myös kokoajan tietysti Adelinan ilmeitä, eleitä ja kiinnostusta syömiseen, eli pakkosyöttämistä ei todellakaan täällä harrasteta – ei pelkoa. Uusia makuja maistellaan aina monta päivää ja aloitetaan ihan yhdestä lusikallisesta tai sen kärjellisestä, mutta tuttuja makuja menee jo muutama ruokalusikallinen. Sormiruokailu varmasti otetaan osaksi, kunhan hän oppii istumaan tai saa luvan istua syöttötuolissa. Odotamme jo sitä, että saadaan kaikki syödä yhdessä pöydän ääressä ja mekin saadaan taas uudelleen kunnon rytmi ruokailuille!

Tähän mennessä ollaan muuten maisteltu bataattia, perunaa, porkkanaa, maissia, perunaporkkanaa, banaania, mustikkaa ja ihan hiukan mangoa. Tähän astinen lemppari on ehdottomasti banaania tai perunaporkkanasose. Seuraavaksi varmaan on vuorossa päärynä tai kukkakaali, oisko teillä ideoita? Roope varmaan tietysti odottaa eniten, että pääsee näkemään Adelinan ilmeen kun hän maistaa ekan kerran sitruunaa.. siihen kuitenkin menee varmaan vielä hetki.

Karoliina