taking care of myself
Hiljainen asunto, kuuluu vain Roopen ja Adelinan tuhinaa makkarista ja tiskikoneen hurinaa. Pitäisi pestä pyykkiä, järjestellä tavaroita ja ehkä tehdä kotitreenikin, mutta joskus ihan vain hiljaisuudessa oleminen tekee hyvää.
Äitinä joutuu luopumaan paljosta, mutta saa tilalle paljon muuta. Enää ei ole mahdollista nukkua niin pitkään kuin huvittaa (vaikka mun kohdalla yleensä aamut on energisimpiä hetkiä päivästä) tai lähteä juhlimaan yhden parhaimman ystäväni valmistujaisia yli sadan kilometrin päähän, koska vauvan rokotukset on edeltävänä päivänä ja ne neuvolan mukaan yleensä nostaa kuumeen. Tai ehkä mahdollista, mutta vauva menee kuitenkin etusijalle ja kun vauva itkee aamulla vieressä, koska haluaa jo nousta, niin siinä vaiheessa ihan kaikkien korvien takia on parempi luovuttaa ja nousta ylös. Vauvan tarpeet menee aina etusijalle.
Kuitenkaan se ei tarkoita sitä, etteikö mun olisi enää mahdollista pitää itsestäni huolta, nähdä ystäviäni, käydä joskus jopa juhlimassa, pitää parisuhteesta huolta tai joskus nukkua pitkään. Vaikka olen äiti, olen silti ihan sama tyyppi kuin vajaa kolme kuukautta sitten. Mä olen äiti, mutta mä olen silti edelleen avopuoliso, ystävä, tytär ja joskus myös se ärsyttävä pikkusisko joka nyrpistää nenänsä ja pyörittelee silmiään kun menee hermo.
Ja koska mä olen edelleen ihan se sama tyyppi, niin mulle on tärkeää pitää huolta myös itsestäni. Ehkä muutaman vuoden päästä meillä onkin Adelinan lisäksi toinen lapsi tai vaikka kaksikin ja silloin ei ole enää tätä aikaa mitä nyt on. Tätä vapaa-aikaa ei tietenkään välttämättä ole edes yhden lapsen kanssa muutamien kuukausien päästä, mutta niin kauan kun mulla on omaa aikaa, niin mä aion pitää itsestäni huolta.
Mulle on esimerkiksi tärkeää harjata hiukset joka päivä ja joskus meikata (Roopen mielestä turhaan) vaikka ihan vaan kauppareissulle, jos lähdetään vähän pidemmälle kuin tien toiselle puolelle kauppaan. Mä en meikkaa ketään muuta varten, ainoastaan itseäni ja koska se piristää mua. Merisuolakuorinta ja savinaamio pitkässä suihkussa, aamulla rauhassa mukillinen kahvia soijamaitovaahdolla ja kanelilla, kuvien ottaminen ja Instagramin päivittäminen, lenkillä käyminen ja ystävien näkeminen, kodin siivoaminen, kirjan lukeminen tai hyvän sarjan katseleminen.. Noi kaikki asiat on osa mun hyvinvointia ja tärkeitä vauva-arjen keskellä.
Mä en yleensä kaipaa omaa aikaa ja varsinkin ennen vauvan syntymää mulle oli sinänsä ihan sama sainko koskaan olla yksin. Hiljaisuus on kuitenkin aina ollut mulle tärkeää ja en esim. koskaan kotona kuuntele musiikkia. Hyvin hyvin harvoin ja sekin tapahtuu yleensä silloin, kun olen suihkussa. Nykyään kuitenkin tarvitsen myös omaa aikaa, koska olen kokoajan 24/7 vastaamassa toisen ihmisen tarpeista. Se on ihanaa, mutta joskus se voi olla myös raskasta, kun herää yöllä kuudennen kerran kahden tunnin sisällä laittamaan tutin vauvan suuhun.
Sen takia joskus on hyvä vain nauttia siitä hiljaisuudesta, kun kuuluu vain Roopen ja Adelinan tuhinaa makkarista, sekä tiskikoneen hurinaa. Silloin on hyvä mennä itsekkin sohvalle, syödä aamupala rauhassa, meikata jos siltä tuntuu ja katsoa Netflixiä tai Viaplayta tai lukea kirjaa. Koska niiden pienten omien hetkien jälkeen on maailman parhainta kuulla vauvan heräävän makkarissa ja nähdä vauvan jokeltelevan Roopen kainalossa.
Ja vaikka äitinä joutuu luopumaan paljosta, mutta se mitä tilalle saa, on paljon paljon parempaa. Ja myös vauvan takia on tärkeää, että mä voin hyvin, mutta joskus myös mulle hyvinvointi tarkoittaa suklaan syömistä likaisissa hiuksissa sotkuisessa asunnossa. Aina ei jaksa, eikä todellakaan tarvitse. Ja sekin on täysin ok.
Karoliina