THREE MONTHS
Kolme kuukautta sitten Adelina syntyi. Oli samanlainen pieni pakkanen kuin tänäänkin, mutta tuon jo melko taitavan, iloisen ja sosiaalisen tytön sijaan katselin vieressä tuhisevaa ihan pientä vauvaa. Sillä vauvalla oli tumma tukka, tummat silmät, ryppyiset pienet jalat ja sormet. Se pieni vauva osasi jo katsella tutkivasti maailmaa – tai ainakin sitä 5cm ympärillä olevaa tilaa, jonka hän silloin vasta näki. Nyt se pieni vauva osaa jo kannatella päätä loistavasti, seurata katseellaan kun hänen kanssa samassa huoneessa tapahtuu jotain ja hieroa unisena silmiään nyrkeillä.
❤
Kolmen kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Joka ilta sänkyyn mennessäni, koitan painaa mieleeni päivän aikana nähdyt hymyt, ilon kiljahdukset, sen rakastavan ilmeen kun hän katselee meitä ja joka ilta vielä kerran nousen sängystä ennen nukahtamista ja silitän hänen poskeaan ja kerron miten paljon rakastan. Ja miten paljon tulen rakastamaan aina.
❤
Kolmen kuukauden aikana Adelina on oppinut tunnistamaan meidät, hän on oppinut jokeltelemaan jo niin kuin juttelisi meille. Hän osaa jokellella surullisesti, kuin kertoakseen mikä nyt harmittaa ja hän osaa jokellella samalla kiljuen ilosta, ikäänkuin kertoakseen, että nyt on niin kivaa!
❤
Kolmessa kuukaudessa meistä on muodostunut perhe. Alkuun kaikki oli uutta, hämmentävää ja jopa pelottavaa. Instagramissa kerroinkin, että ensimmäisellä automatkalla kun ajoimme sairaalasta kotiin, itkin ja tärisin paniikissa koko matkan. Pelkäsin, että autot ajaa meitä päin tai Adelina ei olekkaan siellä takapenkillä turvakaukalossa kun nousemme autosta. Pelkäsin, että en osaa imettää, hoitaa tai edes rakastaa. Miten muka voisin osata? Mähän olen vasta 22-vuotias ja silloin syntymästä oli vasta viikko ja sen koko ajan olin viettänyt sairaalassa. Nyt kolme kuukautta myöhemmin nauran itselleni ja niille kaikille luuloille ja peloille joita mulla oli.
❤
Kolmessa kuukaudessa on myös kaiken ihanan lisäksi ollut raskaitakin hetkiä. On ollut koliikki, jolloin vauva itki välillä ilta kymmenestä aamu kuuteen. On ollut refluksi, jonka takia vauva pulautteli niin paljon, ettei hänen paino enää noussut. On ollut kova stressi koliikin ja refluksin takia, jonka takia mun maidontuotanto heikkeni liikaa. On ollut öitä kun vauva olisi ollut vain sylissä ja rinnalla, eikä ollenkaan vieressä tai pinnasängyssä. On ollut aamuja, kun vauva on herännyt ja on tajunnut itse nukkuneensa kaksi tuntia. Ja silti joka aamu sitä on jaksanut nousta ylös ja hoitaa vauvaa, koska se hoivavietti on vaan niin suuri. Sitä ei voi ymmärtää millään tasolla, ennen kuin sen kokee. Ainakaan mä en olisi koskaan voinut ymmärtää, miten suuri tää rakkaus on ja miten paljon sitä pystyy jaksamaan.
❤
Ja nyt kolmen kuukauden ikäisenä kaikki on hyvin. On päästy koliikista eroon, refluksi on lähtenyt helpottamaan ja painokin saatiin nousemaan hienosti, kun aloitettiin korvike imetyksen rinnalle – siitä asiasta lisää toisessa postauksessa. Nyt me saamme nauttia ilman stressiä Adelinan kehityksestä ja perhe-elämästä. Kehitys ja kasvu on nyt vihdoin niin hyvää, että neiti painaa jo kuutisen kiloa ja on noin 60cm pitkä! Eli syntymästä on painoa tullut lisää 2.5kg ja pituutta 9cm! Itsehän olin 3kk ikäisenä 53cm pitkä ja painoin 1.5kg vähemmän, eli neiti on varmaan saanut geenit pituuteen Roopelta.
❤
Kolme kuukautinen vauva, kolmas vaate- ja vaippa koko menossa, monta lempinimeä ja niin paljon rakastavia ihmisiä ympärillä. Kiitos kun olette matkanneet tän ajan meidän kanssa ja kiitos kun pysytte edelleen matkassa!
Karoliina