valmiina lähtöön
Eilen illalla pakkasin loputkin tavarat valmiiksi, laitoin eteisen pöydälle kameran latureineen, laukun, neuvolakortin ja letitin hiukset.
Olin illalla tyhjentänyt kameran muistikortin koneelle, jutellut vauvalle masuun ja vastaillut monille läheisille ”joko supistelee?” kysymyksiin kieltävästi. Syötiin Roopen kanssa hyvä iltapala, olin tehnyt itselleni kauneushoitoja ja katseltiin Housea Viaplaysta. Sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta mua alkoi supistelemaan aika kovin. Jouduin hengittelemään syvään ja rauhallisesti, kipeitä ja napakoita supistuksia tuli putkeen viitisen kappaletta ja mua alkoi jo oksettaa kivusta. Sanoin kuitenkin Roopelle, joka silitteli mua ja toi kuumavesipullon masun päälle, että ei tää vielä mitään varmasti oo, mutta jotain siellä tapahtuu ja päätin varuilta laittaa tavaroita kasaan. Sanoin myös, että aamulla me herätään varmasti ihan normaalisti, mutta eihän tästä haittaakaan oo laittaa vähän tavaroita valmiiksi.
Roope kyseli aina tietyn väliajoin ”vieläkö supistaa?” ja sanoi, että nyt mennään tutimaan ja katsotaan sitten tutinoiden jälkeen mitä tapahtuu, kun kysyin, että laitanko hänelle kahvinkeittimen valmiiksi. Ihana.
Yöllä sain nukahdettua vasta kahden jälkeen supistusten takia ja aamulla kun heräsin Roopen lähtiessä kouluun, niin supistukset alkoivat taas. Päivän mittaan ne kuitenkin heikkeni ja mulla oli jatkuvasti vain tosi kipeä ja kosketusarka vatsa. Tänään mulla oli neuvola ja kerroin siellä asiasta ja terveydenhoitajan tutkimuksissa selvisi, että vauva on vihdoin ja viimein laskeutunut ja ilmeisesti kiinnittynyt myös! Eli ei kuulemma ihme, että supistelee koska lähtö alkaa olla lähellä. Kuinka lähellä se sitten on oikeasti – sitä en tiedä. Neuvolan jälkeen jokatapauksessa taas supisteli ja ne on jatkuneet epäsäännöllisenä koko illan. Väkisin sitä miettii, että josko se lähtö olisi ensiyönä? Tai ehkä herään huomenna aamulla ja lapsivedet menee? Saa nähdä. Jänskättää.
Ostettiin Roopen kanssa kaupasta sairaalakassiin vielä viimeisiä juttuja, kuten Roopelle energiajuoma ja mulle vähän mehua, jos en sairaalassa saa alas mitään. Jotenkin kummassa sieltä kaupasta aina tarttuu kaikkea muutakin mukaan ja kun Roopekin nykyään aina suunnistaa baby osastolle, niin miten ihmeessä sieltä muka pitäisi lähteä tyhjin käsin pois? Ostettiin tälläkertaa kuitenkin vähän isompia vaatteita, eli 68cm ja 74cm bodyt. Meillä on paljon (liikaakin) 56-62cm kivoja ja kauniita vaatteita, mutta 68cm eteenpäin ei ole paljoakaan. Enemmän vain äitiyspakkauksesta saatuja tai mun vanhoja. Jotenkin sitä ei vieläkään osaa ajatella paria kuukautta pidemmälle ja sen takia ollaan ostettu vaatteita vain seuraavien kuukausien tarpeeseen, eli sinne 68cm asti on siis. Vauvanvaatteet on vaan niin ihania.
Nyt mä meen sohvalle viltin alle lepäilemään kuumavesipullon kanssa ja saa nähdä minkälainen päivä huomenna on! ps. En tiedä mitä nyt näidenkin kuvien laadulle tapahtui, mutta samapa se.
Karoliina