vauvan silmin

Moikka! 

En tiedä mitä osaisin kertoa teille, koska en oikeastaan tiedä vielä edes omaa nimeäni. Kuulen kyllä noiden tuttujen ja turvallisten aikuisten kutsuvan minua jollakin nimellä ja joskus aika monella lempinimelläkin, mutta ihan vielä en osaa yhdistää mitään niistä itseeni. Muistaakseni nimeni alkaa Aaaad… mutta enempää en tiedä. Minulle riittää kun tunnistan tutun ystävällisen äänen, silloin ymmärrän, että nyt minulle puhutaan ja käännyn katsomaan puhujaa. Yleensä se on jompikumpi niistä turvallisista tyypeistä, jotka kutsuvat itseään äidiksi ja isiksi – mitähän nekin sanat tarkoittaa? Ihania ja tärkeitä ne silti minulle on. 

Haluaisin nyt kuitenkin kertoa teille mitä kaikkea uutta ja ihmeellistä olen viime aikoina huomannut. Kuulin, että tänne olikin jo kirjoitettu minun uusista taidoista (ihan mahtavia eikö!!), mutta on tässä maailmassa niiiin paljon kaikkea ihmeellistä myös minun taitojeni lisäksi. Yksi niistä on se ihmeellinen paikka johon pääsen aina mukaan, joko siihen ihmeelliseen vähän keinuvaan juttuun ihmettelemään äitin ja isin touhuja tai sitten istumaan syliin ja syömään! Tässä ihmeellisessä paikassa on kaikkea jännää, kuten sellainen juttu jonka luukku aukeaa alas asti ja sitten sinne laitetaan tavaroita ja takaisin luukku kiinni.  Se pitää semmoista hurinaa ja piippaa lopuksi. Tiedättekö tekin sen? Tuijotan aina sen täyttämistä silmät suurina ja kun luukku laitetaan ylös, saatan sanoakin jotain, koska se on niin jänskää! Olen saanut jo maistaa montaa eri makuja ja jotkut niistä on vähän ällöjä, happamia ja oudon makuisia, ne saa minulle semmoisia hassuja puistatuksia aikaan. Kuitenkin jo seuraavan kerran se maistuukin hyvältä! Tai ainakin äiti ja isi aina sanoo ”onko hyvää namnam”, joten kaipa se on. Pari iltaa sitten meitä nauratti, koska oltiin kumpikin isin kanssa ihan mustikassa ja puurossa, joten äiti käski meidät suihkuun. Oikeastaan ollaan aina koko porukka ihan siinä soseessa tai puurossa, lattiaa, tuoleja ja pöytää myöten mitä silloin syön. Mutta äiti ja isi sanoo, että ei se haittaa, kunhan ruokailuhetki on kiva! Olen samaa mieltä.

Suihkusta puheenollen.. Se on yksi minun lemppari paikoista! On ihanaa polskia suihkun alla isin tai äidin turvallisessa sylissä. Myös kylpeminen on kivaa, viimeksi huomasinkin ensimmäisen kerran, että minulla on ammeessakin kivoja tavaroita – leluja ne kuulemma on ja lelut on parhaita! On myös kiva läiskiä käsillä vettä isin päälle – kylpeminen on vähän niinkuin meidän yhteinen juttu, äiti vain katsoo vierestä. Muitakin kivoja yhteisiä juttuja meillä on isin kanssa, kuten lentokoneleikit ja muut hurjat vauhtileikit! Äiti aina sanoo, että isi tekee musta ihan hurjapään – mitä se ikinä tarkoittaakaan. Hauskaa mulla ainakin on ja kikattelen tai kiljun aina!

Leluista mun lemppareita on ehdottomasti sellainen värikäs toukka, seepra jota ei saa millään kumoon, kirjat ja no, oikeastaan kaikki joita voin yrittää syödä. Tavaroiden suuhun laittaminen on parasta! Isin ja äitin sormet tai hiuksetkin kelpaa hyvin, he ei vaan jostain syystä niin pidä siitä.. Yhtenä päivänä tässä äiti antoi mulle kaksi semmoista pyörivää juttua, kutsui niitä palloiksi. Ne pyörivät aina karkuun ja en ole vielä kovin nopea ryömimään, joten jouduin vähän karjumaan niiden perään, sillai söpösti, että äiti ja isi ymmärsivät joka kerta antaa ne takaisin minulle. Kuulemma sekunnin välein. 

Edellisaamuna muuten ryömin olkkarissa kohti semmoista pehmeää sänkyä jossa olen aina vaunuissa, mutta kesken kaiken huomasinkin pöydällä sellaisen ihmeellisen jutun. Siitä näki läpi, mutta kuitenkin sen sisällä oli jotakin. Olen nähnyt äidin ja isin juovan siitä jotain, mutta nyt kun huomasin sen yhtäkkiä pöydällä – se oli hurjaa. Jäin vain paikoilleen ja tuijottamaan sitä, sitten äiti kysyi, että onko vesipullo hauska. No oli todentotta! Sitten jo ryöminkin muualle. Olen nyt jo uskaltautunut ryömimään olkkarista kohti sitä jännittävää huonetta, jossa saan ruokaa ja siirryin muuten omaan  huoneeseenkin nukkumaan! Enää ei tarvitse heräillä äitin ja isin sängyn mekkalaan, se on kuulemma rikki ja kun isi kääntää kylkeä, niin kuuluu tosi kovaa kolinaa. Äiti kertoi, että se on vanha surkea lastulevyhökötys, joka on purettu ja kasattu pariin kertaan, eli se ei pysy enää kunnolla kasassa. Omassa huoneessa nukkuminen on ollut mun mielestä kivaa – äitiä tosin itketti ja hän ikävöi mua kuulemma joka ilta ja yö, mutta aamulla aina nähdään ja päästään halimaan!

No mutta, ei minulla tässä enempää nyt kerrottavaa ollutkaan, heippa!

Adelina Ilona 17.3.2017

Ps. Olen nyt jo kuulemma 5kk ikäinen! Siistiä!