what makes me happy

Viimeiset viikot ovat herättäneet mut tajuamaan, että ehkä joskus mä voisin päästää itseni vähän helpommalla, enkä yrittää aina suorittaa kaikkea niin täydellisesti. En voi olla täydellinen ystävä, täydellinen puoliso, saatika täydellinen äiti. Miksi siis vaadin itseltäni päivittäin niin paljon ja koen nyt jo välillä huonoa omaatuntoa siitä, etten ole esimerkiksi käynyt salilla, vaikka synnytyksestä on ”jo” kuusi viikkoa? Niinpä, vasta kuusi viikkoa ja synnytyksestä palautumiseen kun kuulemma voi kestää kaksikin vuotta. 

Onneksi kuitenkin olen hyvä puhumaan asioista ja keskustelemaan myös muiden kanssa ja arvostan sitä kun ystäväni, Roope tai vaikka oma äiti sanoo, että ”Hei, pitäisikö vähän nyt rauhoittua ja nauttia vaan?”. Arvostan todella kun joku herättää mut maan pinnalle kun kriiseilen ristiäiskoristeiden takia ja mainitsee ystävällisesti, että kaiken ei tarvitse näyttää siltä kuin ihanissa kuvissa Pinterestissä. 

Mä vain olen tällainen. En vaadi tai odota muilta juuri mitään, muuta kuin tukea ja rinnalla pysymistä, mutta itseltäni vaadin täydellistä suoriutumista monissa asioissa. Onneksi kuitenkin sen lisäksi mussa on myös se toinen puoli, se spontaani, heittäytyvä, rento ja hassutteleva puoli, joka sanoo pään sisällä, että ”Anna olla, kukaan ei edes katso onko ristiäiskortin reunat suorat, pömpöttääkö mun raskaudesta vasta hiljalleen palautuva mahani mekossa ja vauvakaan ei tiedä moneltako se kasvopesu on tehty tänään”. Näiden kahden puolen kanssa tasapainottelen ja niiden ansiosta olen tällainen kun olen. Nautin kaikista pienistä asioista ja olen lapsenomainen, mutta kuitenkin asiallinen, aikuismainen ja järkevä. Ainakin yleensä.

Kuitenkin noiden päivien keskellä tai päätteeksi, kun olen taas vaatinut mielessäni itseltäni liikaa, on hyvä hetkeksi laittaa kaikki ärsykkeet hetkeksi pois päältä, kuten sosiaalinen media ja keskittyä hetki ihan itseensä. Muistuttaa itseään niistä asioista mitä joka päivä tekee hyvin ja miettiä mistä asioista olen ollut kiitollinen sinä päivänä. 

Nyt ajattelinkin kertoa teille asioita, jotka ovat saaneet mut iloiseksi lähiaikoina:

❣ Kahvilassa juotu latte minttusuklaa makusiirapilla ja kotona juodut ekat kupit kahvia – vaikka kuulemma sitä ei lasketa kahviksi, kun seassa on vaniljaa, kanelia ja soijajuomaa. 

❣ Vauvan hymyt ja jokeltelu heti aamusta – tai vaikka klo 4 yöllä, kun hän ei malttaisi nukkua, vaan haluaisi kertoa just silloin meille kaikkea kivaa.

❣ Ne hetket, kun vauva nukahtaa syliin, eikä mulla ole mihinkään kiire nousta. Voin vain haistella vauvan hiuksia, antaa pusuja pienille pullaposkille ja kertoa miten paljon rakastan.

❣ Ne hetket joka päivä, kun tunnen pakahduttavaa rakkautta Roopea ja vauvaa kohtaan. Se tunne kuristaa kurkussa asti ja saa kyyneleet valumaan poskia pitkin.

❣ Tieto siitä, kun ystäväni ja hänen ystävänsä tulevat laulamaan ristiäisiin erään kauniin biisin. Kun kuulin heidän laulamana sen, aloin itkemään. Varasin heidät jo meidän häihin (sitten joskus) laulamaan!

❣ Omat hetket päivittäin, kun saan siivota kotia rauhassa, askarrella tai juoda teetä ystävän kanssa kaikessa rauhassa.

❣ Lähestyvä joulu ja nyt jo alkanut joulunaika. Tänään on hei ensimmäinen päivä joulukuuta!

❣ Castle -sarjan paremmaksi muuttuneet jaksot nelos ja vitos tuottareissa! Tähän täytyy kyllä lisätä, että ”suutuin” Viaplaylle, koska he olivat hemmetti poistaneet Castlen ja mulla jäi vitos kausi kesken! Murr.

❣ Hyllyllä odottava uusi Harry Potter, jonka alottaisin heti, mutta mulla on edellinen hyvä kirja vielä vähän kesken ja haluan lukea sen ensin.

❣ Jo pari viikkoa kestänyt maidottomuus. Olen vain satunnaisesti käyttänyt jotain maitotuotteita, mutta en joka päivä ja se on tehnyt hyvää niin mulle, kuin vauvallekin.

❣ Tieto siitä, että ekaa kertaa vuosiin, meillä ei ole jouluaattona kiire. Voimme keskittyä kaikkialla nauttimaan rauhassa joulusta. 

❣ Ystävien seura, viestit ja yllätykset. Tuki koliikin keskellä on korvaamatonta ja se kun itse saan olla toisten apuna ja tukena, olen kuitenkin äitiydestä huolimatta se sama tyyppi kuin ennenkin.

Ylläolevat asiat ovat tehneet mut iloiseksi ja kiitolliseksi, mutta näiden asioiden lisäksi koka päivä on monia pienenpieniä asioita jotka tekevät elämästä elämisen arvoista ja jokaisesta päivästä ihanan. Olen jo vuosia ollut sitä mieltä, että arki on parasta ja arjen pitää tehdä mut onnelliseksi – ja niin se tekeekin!

Mulla on taas niin miljoona aihetta josta postata, joten siirryn kirjoittamaan seuraavia postauksia, jotta saan blogia päivitettyä useammin!

Karoliina