60-luvun kukkahaalari

 

Tämän päivän asu on yksi parhaista esimerkeistä ja ilon aiheista säiden lämpenemisessä! Tämä kukkahaalari on yksi tärkeimmistä omistamistani vaatteista, mutta se ei valitettavasti sovellu ympärivuotiseen käyttöön.

Löysin haalarin viime kesänä vanhemieni vintiltä penkoessani sekalaisia laatikoita. Taisin pukea haalarin heti päälleni ja tepastella se päälläni ympäri taloa. Kun äitini huomasi haalarin, reaktio oli näkemisen arvoinen.  Kankaan alkuperää en nyt tähän hätään muista, mutta isoäitini on ommellut haalarin äidilleni 60-luvun loppupuolella, kun äitini meni katsomaan Hair-musikaalin ensiesitystä Suomessa. Haalaria pukiessani en voi olla miettimättä, millaista elämä sillion on ollut, miltä äitini on näyttänyt ja miten koko yleisö on ollut musikaalin tunnelmissa mukana.

Korkokenkien, vyön ja huulipunan kanssa haalari on mahtavimmillaan ja soveltuu moneen menoon. Tosin kiipeilytelineessä ja parvekkeella keikkumisen takia yhteen saumaan täytyy ommella muutama uusi pisto. En yleensä meikkaa lainkaan, mutta jostain syystä joka kerta käyttäessäni tätä haalaria, olen käytttänyt samaa, punaista huulipunaa. Mistä lie se sitten johtuukaan.

Tänään oli vapaapäivä, ja suuntasin aamupäivällä lähimetsään keräämään nokkosia – tosin ilman korkokenkiä siinä vaiheessa. Niistä valmistui maukas lounas pastan ja muun kanssa.

Muu päivä hurahti pyykätessä, ommellessa, pihalla kahvittelemalla ja Naisten Etsivätoimisto nr. 1 -kirjoja lukemalla.

 

Haalari äidin vanha, kapea musta vyö Mekkomania-vintagekaupasta ja korkokengät (Asos) Fida-lähetystorilta. Asun yhteishinta 10euroa.