ANNA UUS ELU ja muita tunnelmia

Alkuvuonna saavuttamani blogipostausten tiheys on taas päässyt kärsimään kiireiden vuoksi. Paljon on tapahtunut, joten materiaalia riittää bloginkin puolelle. Kunhan vaan ehtisin toteuttamaan kaiken. Vähän viiveellä on luvassa vielä juttuja Yhdysvalloista, mutta kirjoitan tähän väliin kuulumisia Virosta.

Pärnun nykytaiteen museossa (Uue Kunsti Muuseum) avautui kaksi uutta näyttelyä maaliskuun 6. päivänä. Laajempi kokonaisuus käsittelee Virolaista maalaustaidetta, toinen näyttely on toteutettu kierrätysmateriaaleista. Tämä jälkimmäinen kokonaisuus sisältää sekä suomalaisten että virolaisten taiteilijoiden töitä. Näyttely kantaa nimeä ANNA UUS ELU, eli anna uusi elämä.

Olessani New Yorkissa, sain viestin eräältä museon kuraattorilta. Hän oli suunnittelemassa näyttelyä, tutustumassa erilaisiin taiteilijoihin ja keräämässä töitä näytille. Yllätyksekseni hän pyysi kolmea omaa työtäni mukaan! Kyseessä on asukokonaisuuksia, joiden inspiraationlähteenä ovat olleet YK:n vuosituhattavoitteet. 

Saavuttuani New Yorkista takaisin Helsinkiin, ehdin nukkua pari yötä kotona, pestä pyykkiä, purkaa ja pakata matkalaukkua ja huoltaa näyttelytöitäni. Kiiruhdin laivalla Tallinnaan ja huristin sieltä Pärnuun autokyydillä. Takapenkillä ja takakontissa nökötti kolme mallinukkea, joiden irtonaiset kädet ja lajat sojottivat miten sattuu.

Perillä Pärnussa oli kaunista ja hiljaista! Olen ollut Pärnussa kaksi kertaa aiemmin, mutta edellinen kerta oli kesällä noin kymmenen vuotta sitten.  Kaupunki näytti päällisin puolin samalta, ja rannat olivat ennallaan.

Pari päivää ennen näyttelyn avajaisia kului vuoroin museolla, rannalla, pienillä kaduilla kävellen sekä kahviliossa istuskellen. Vaikka monet asiat ovat muuttuneet viime vuosina Virossa kalliimmiksi, Pärnussa kahvilassa saattoi saada kahden euron yhteishintaan sekä cappuccinon että pienen leivoksen. Illalliseni ekoravintolassa sisälsi keiton, huikean salaatin ja lasillisen viinilä, ja hinnaksi tuli 17 euroa.

Avajaispäiväksi olin varannut itselleni ajan kampaamoon. Ennen sitä poikkesin vielä houkuttelevannäköiseen Ilusalonkiin ja hemmottelin itseäni manikyyrillä. Tukkani olen tottunut leikkaaman itse tai kavereiden avulla, ja kynteni ovat tottuneet olemaan lyhyet, lakattomat ja melkoisen siivottomat. Nyt tuli vähän vaihtelua arkeen. Manikyyrin hinnaksi tuli 20e ja tukanleikkuu kevensi lompakkoani kahdellatoista eurolla!

Vihdoin kaikki teokset olivat paikoillaan ja väkeä alkoi saapua museolle. Paikalla oli juhlavasti pukeutuneita taiteilijoita, heidän läheisiään ja muita kultturialan ihmisiä. Kansallisen tv-kanavan edustaja pyöri kameroineen ihmisten, taideteosten ja tarjoilupöydän lomassa.

 

 

 

Omaan juhla-asuuni kuului itsetehty mekko, kaulakoru ja korvikset, vyö Mekkomania-vintagekaupasta ja korkokengät sencond hand -myymälästä New Yorkista.

Näyttelytöihini voi tutustua toisen blogini puolella: http://www.lily.fi/blogit/hiljainen-mielenosoitus