Kuu kiurusta kesään…

… puoli kuuta peipposesta, västäräkistä vähäsen, pääskysestä ei päivääkään.

Aloin heti muistella tätä runoa, kun löysin kirpparilta New Yorkista tämän ihanan, liehuvan lintupaidan. Ja menin sitten uhoamaan ystävälleni, että pukeudun koko kesän joko tähän tai toiseen samana päivänä löytämääni mekkoon. 

Käytin paitaa ensimmäisen kerran pääsiäisenä, ja tänään se on päälläni kolmatta kertaa. Saa nähdä, kuinka monesti oikeasti pukeudun tähän, kun vaatekaapissa roikkuu aika monta kilpailijaa…

Pukeutuessani tänään, mietin taas tuota runoa. Siinä on jotain todella kiehtovaa ja nostalgista. Ihmisen ja luonnon suhde on jotain aivan muuta kuin nykyään. Luonnon kanssa eletään sopuisasti rinnakkain, sitä kunnioitetaan ja sen mukaan ennustetaan tulevaa.

Kuinka moni enää osaisi nimetä mikä alla olevista linnuista on mikäkin? Olenhan minäkin aikoinaan ala-asteella päntännyt lintujen nimiä kirjan kuvista kokeita varten. Olen myös unohtanut suurimman osan saman tien, sillä lintujen tunnistaminen ei ole enää samalla tavalla oleellista. Varsinkaan, kun kaiken voi tarkistaa netistä…

 

…Niin ja mitä lintuja tässä paidassa on? Vähän niinkuin sinitiaisia, pääskysiä ja fantasialintuja. Joka tapauksessa liehuvassa, epäsymmetrisessä paidassa on mahdollista kiivetä puuhun ottamaan valokuvia itselaukaisijalla ja tiirailemaan lintuja. Kovin montaa lintua en tänään nähnyt, mutta luulen nähneeni peipposen muutama päivä sitten. Se olis sitten puoli kuuta kesään, kaverit!