Nyt näkyy koira
Olen ommellut koiralleni näkyvän ”heijastinliivin”. Aluksi tarkoitus oli käyttää sitä vain, jos kuljen mökkireissulla pimeää maantietä pitkin. Valmistuttuaan se osoittautui niin näppäräksi, että se on käytössä jatkuvasti. Heijastin on helposti kiinnitettävissä koiran tavllisiin valjaisiin.
Heijastin on tuunattu yksinkertaisesta ihmisten heijastinliivistä. Ei tarvinnut kovin paljon leikellä tai ommella, kunnes se oli hyvä koiralle. Suunnittelun jälkeen toteutukseen ei mennyt kuin korkeintaan 20min. Liivin ostin UFF:n tasarahapäiviltä yhdellä eurolla.
Nyt kun saisi laitettua omiin takkeihin ja laukkuihin heijastimet. Mieluiten tietysti kauniit, käytännölliset, ja turvalliset. Olisi hyvä jos jokaisessa takissa olisi omansa, eikä heijastinta tarvitsisi aina vaihtaa takista toiseen. Kun sää on nyt mitä sattuu, taytyy kuitenkin käyttää aina eri takkia peräkkäisillä reissuilla… Muutama heijastin mulla onkin käytössä, mutta suurin osa vanhoista heijastimista roikkuu parvekkeella koristeina! Ne on lähinnä niitä kovia 90-luvun heijastimia, joita sai ilmaiseksi esimerkiksi pankeista. Ne heijastavat kyllä hyvin, mutta narussa roikkuessaan takertuvat kiinni bussin penkkeihin ja muuaalle. Lisäksi onnistun saamaan aikaan yllättävän kovaäänistä kalinaa, kun ne osuvat jalkuvasti rappukäytävän seiniin ja oviin… Yksi sellainen on siis ajoittain käytössä ja seuraukset sen mukaiset…
On typerää kulkea pimeässä näkymättömissä, kun asia on korjattavissa pienellä vaivalla. Suurimalla osalla jalankulkijoista on vielä kaiken lisäksi mustat vaatteet. Jopa kävellessä meinaa jäädä huomaamatta osa kanssakulkijoista, saati sitten autonratin takaa, tihkusateisessa pimeydessä tihrustaessa. Näkykäähän siis 🙂
