Viime perjantaina kehuin spontaanisti erään naisen laukkua. Siitä syntyi suomalaisille hyvin epätyypillinen small talk -keskustelu. Pian keskustelu alkoi sivuta syvällisempiä aiheita, kuten ekologisuutta ja ihmisoikeuksia. Nainen kertoi minulle ostaneensa juuri pari oranssia paitaa, sillä pian alkaisi YK:n 16 oranssia päivää -kampanja.  Kiinnostuin aiheesta heti ja kirjoitin ylös tärkeimmät tiedot.

Tarkoitus on herätää huomiota, keskustelua ja toimia naisiin ja tyttöihin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi.  Ja miten se tapahtuu? Helpoiten pukeutumalla oransiin paitaan 16 päivää. Kampanja alkaa tänään 25.11, kansainvälisenä naisiin kohdistuvan välivallan vastaisena päivänä. Viimeinen oranssiin paitaan pukeutumisen päivä on 10.12, ihmisoikeuksien päivään.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on kaikkialla maailmassa. Sitä on kaduilla ja kodeissa. Sitä ilmenee fyysisenä ja henkisenä vakävaltana. Aivan liian usein sitä katsotaan sormien läpi ja jätetään huomiotta. Siitä puhutaan liian vähän ja siksi siihen on vaikea tarttua. Esimerkiksi häpeä saatta estää uhria hakemasta apua varsinkin täällä meillä kotimaassa, jossa suuri osa väkivallasta tapahtuu piilossa kodeissa. Sen merkkejä voi olla näkösällä, mutta niihin ei puututa. Olisiko aika muuttaa asenteita ja tilannetta?

Minä ainakin yritän, pienin askelin. Usein sitä kokee olevansa tällaisissa tilanteissa avuton, eikä ajatus muutu toiminnaksi. Sitä ei edes viitsi yrittää, sillä ei usko onnistumiseen. Mutta niin se vain on, että ainoastaan yrittämällä saatta onnistua.

Lue lisää kampanjasta esimerkiksi osoitteesta: www.unwomen.fi/osallistu/kampanja

Nyt kirjoittaessani tätä juttua, juon vasta aamukahvia yöpuku päällä. Aion tänään kuitenkin pukeutua oransiin paitaan, siitä ehkä kuva myöhemmin… Tässä oranssia fiilistelyä viime kevältää, jollion pukeuduin usein yhteen väriin kerrallaan. Sillion pukeutuminen liittyi Trendi-lehden juttuun kevätmuodista ja omaan haasteeseeni touteuttaa niitä (sittä juttuja blogissa aiemmin…)

ps. nämä oranssit asukuvat jäivät julkaisemmatta aiemmin, sillä karu totuus hetkeä aiemmin suoritetun ruuanlaiton ja tiskauksen jäljistä näkyi paremmin tietokoneen ruudulla kuin hämärässä keittiössä… Ja hups! Suutarilla korjautettu kenkä ei pärjännyt ehjänä enää seuraavaan päivään, vaan tipautti pohjansa jälleen kuvaushetkellä…