Kesän alussa asetin itseni ostolakkoon, sillä minulta ei kertakaikkiaan puutu mitään. Ostolakko koski kaikkea materiaa, kuten vaatteita, asusteita, koditarvikkeita, dvd:itä ym. Ruuista, kulttuurimenoista ja harrastuksista ei tullut mieleenkään tinkiä.  Tarkoitus ei ollut säästää rahaa, mutta olihan sekin aluksi boonusta. Haaveilin pidemmästä ostolakosta ja ajattelin, että minun täytyy kirjoittaa itselleni rajoitteet ja tavoite paperille, jotta siinä on helpompi pysyä. Ajattelin myös, että minun pitää kertoa asiasta mahdollisimman monelle, jotta paineet pysyä lakossa ovat suuremmat ja onnistuminen todennäköisempää. Kävi kuitenkin niin, että en ehtinyt ajatella asiaa loppuun, ennen kuin tuli kesäkuun ensimmäinen päivä ja ostolakon suunniteltu aloitus. Siinävaiheessa ainoa määritelmä oli, että ostolakkoni on voimassa toistaiseksi, ja se koskee kaikkea yllä mainittua.

Aluksi tunsin oloni voimakkaaksi, enkä edes kokenut houkutusta astua sisään kirpputoreille tai muihin myymälöihin. Kirppareiden ohi kävellessä askel keveni ja näin ympärillä paljon ilonaiheita. Puolitoista kuukautta myöhemmin koitti uff:n tasarahapäivät ja jotenkin siinä vaan kävi niin, että löysin itseni rekkien välistä hamuamasta uusia aarteita. Sama toistui vielä seuraavana päivänä. Näinä päivinä mukaani tarttui 1-3:lla eurolla seuraavaa: marimekon jokapoikapaita, Espritin paksupohjaiset tennarit, mustavalkoinen pikkumekko, trikoinen maksimekko, korvakorut ja Ted Bakerin juhlamekko! Priimakuntoinen merkkivaate, sinistä silkkiä timanttisin koristen ja juuri oikean kokoinen. Kuinka sellaista voisi vastustaa? No, toiset osaa, minä en – ainakaan vielä. 

Osaan keksiä tekosyitä, joilla vaimennan huonon omantunnon hemmotellessani itseäni jollakin uudella tuotteella. Nyt aion kuitenkin olla rehellisempi itselleni ja muistuttaa useammin kumpi tekee minut tyytyväisemmäksi: uusi vaate vai siisti koti, jossa tavaroille on omat paikkansa, eivätkä ne pursuile joka paikkaan! Ei sitä yleensä tarvitse miettiä, koti on ehdoton ykkönen. Ja osaanhan minä hemmotella muillakin tavoin.

Tämän jälkeen ostolakkoni olemassaolo oli minimaalista ja olen tehnyt muutaman muunkin kirppariostoksen: kahvakuulan kuntoilua varten, kirjan ja dvd:n löhöilyä varten sekä olkalaukun Ranskaan suuntautuvaa kesälomaani varten.

Mutta nyt, tänään, alkaa uusi ostolakko! Lakon tulee kestää vuoden loppuun saakka. Siis toistan: Olen itse asettamassani ostolakossa vuoden loppuun saakka.

Ollakseni realistinen ja motivoidakseni itseäni, minun on jätettävä pienet porsaanreijät suurimmille heikkouksilleni. Tiedän, että tämä haiskahtaa huijaukselta, mutta tunnen itseni. Kun kaikki ei ole ulottumattomissani, ei tule tarvetta luovuttaa kokonaan. Näillä säännöillä opetan itselleni maltillisempaa kulutusta ja kehitän uusia tapoja nauttia aiemmin kerryttämästäni vaatevalikoimasta. Ja kuka tietää, jos näillä säännöillä voisi muutaman kuukauden sijasta jatkaa vaikka vuoden ja enemmänkin… 

1.Kun olen tehnyt vähintään viisi tuotetta kaapeissa lojuvista kankaista, saan ostaa kirpputorilta vanhaa kangasta. Uusien vaatteiden ompelemista en halua välttää, sillä onhan taitoja pidettävä yllä. Olen hamstrannut vuosien varrella melko paljon kivoja kankaita, joista ”voisi sitten  joskus tehdä jotain kivaa”. Ennen uusia kangashankintoja minun on siis käytävä tällaisten kankaiden kimppuun.

2.Ollessani ulkomailla saan tehdä second hand-ostoksen, jos tuote on uniikki ja hyvä hinta-laatu suhde. Kotiin palattuani minun on poistettava kaksi tuotetta. Toistaiseksi suunnitelmissa ei ole kuin korkeintaan kaksi matkaa…

3. Tämä kohta selventää, että ilmaisen tavaran ottaminen esimerkiksi kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta on kiellettyä ilman, että sinne vie omia vanhoja tuotteita.

Tämä tarkoittaa myös sitä, että loppuvuoden syntymäpäivä- ja joululahjat perheelle ja ystäville ovat mitä todennäköisemmin kulttuurielämyksiä tai itse ommeltuja, elleivät ne sitten ole ulkomailta hankittuja uniikkejä löytöjä… Niin ja sitä, etten saa itse ruveta kinuamaan jotain tuotetta muilta lahjaksi, koska itse en saa ostaa. En ole toiminut niin aiemmin, enkä aio aloittaakaan.

Nyt kun lakko tuli julistettua täälläkin, en voi sortua ostoksiin häviämättä ja häpeilemättä.