Pieni panostukseni vaatevallankumoukseen

insideout1.jpg

Tämän päivän asuni rakentui Ivana Helsingin huivin ympärille. Tukkani oli sen verran pystyssä, että halusin laittaa mieluummin huivin päähän, kun lähteä ulos räjähtäneen näköisenä tai käyttää tukkani laittamiseen minuuttia kauempaa…

Ensimmäisenä tänään suuntasin juuri Ivana Helsingin myymälään ystäväni kanssa. Siellä oli Vaatevallankumouksen nimissä esillä tietoa heidän tuotteittensa valmistuksesta. Henkilökunta on tosin kertonut valmistusprosesseista ja sen koordinoinnista kattavasti ennenkin. Ilahduttavaa on, että merkin kaikki neuleet valmistetaan yhä Suomessa, vaikka vaateteollisuus vähänee täällä koko ajan.  Samoin Suomessa tapahtuu tuotteiden suunniittelu ja mallikappaleiden ompelu yms. Merkin takana olevat Paola ja Pirjo Suhonen vierailevat henkilökohtaisesti ulkomaisilla tehtaillaan pari kertaa vuodessa. Päälläni olleen huivin alkuperää en tajunnut liikkeessä kysyä, mutta myyjä kertoi, että heidän printtikankaansa valmstetaan Turkissa. Siellä on noin 400 työntekijää, mikä tekee tehtaasta ”keskikokoisen”. Painamisen jälkeen nämä tuotteet ommellaan huomattavasti pienemmässä tehtaassa, pienessä perheyrityksessä. Toivottavasti muistin nyt myyjän puheet oikein!

Tänään ylläni olleet housut ja paita on ostettu kirpparilta, mutta molemmat ovat H&M:n valmistamia, Bangladeshissä ja Kambodzassa. H&M vastaa kuluttajille tuotannostaan monia kilpailijoitaan avoimemmin, mutta haloo, kyllähän tavallisen järjen pitäisi hoksata, ettei heidän keskihinnoillaan kateta oikeudenmukaista saati ekologista työtä. Moni unohtaa, kuinka monta vaihetta tuotteen valmistusprosessiin kuuluu. Jos lähdetään vaikka liikkeelle siitä, kuinka puuvillaa kasavtetaan pelloilla, kerätään, käsitellään, kehrätään langaksi, kudotaan kankaaksi, kuljetellaan paikasta toiseen, värjätään… Toisaalla tuotetta suunnitellaan, kaavoitetaan, sarjotaan, testataan, parannellaan, markkinoidaan… Jokainen työvaihe vaati työvoimaa ja luonnonvaroja.

Elisabeth Shannonin jakku on myös ostettu kirpparilta. Jakun sisältä löytyvät merkin lisäksi kokolappu, materiaalitiedot ja pesuohjeet, mutta ei valmistusmaata. Merkin Googlettaminen ei tehnyt minua juurikaan viisammaksi. Merkin tuotteita myydään ainakin Anttilassa, joten yritin selvitellä lisää heidänkin nettisivuiltaan. NetAnttilasta löytyi puuvillainen, trikoinen t-paita, jonka normaali hinta on 4,90€. Nyt tuotetta sai tarjoushintaan 1€! Toistan, nämä tuotteet eivät synny itsestään, vaan tarvitsevat työvoimaa ja luonnonvaroja!!! Kaivoin esille asiakaspalvelun numeron, ja soitin kysyäkseni merkin valmistuksesta. Kerroin lähteneeni selvittämään asiaa tänään vietettävän Vaatevallankumoiksen nimissä. Pienen keskustelun ja odottelun jälkeen selvisi, että ainakin osa heidän tuotteistaan valmistetaan Vietnamissa. Lisätietoja saadakseni asiakaspalvelussa kehotettiin minua kääntymään maahantuojan puoleen. Nopea googlettaminen ei vienyt minua kuitenkaan lähemmäs maahantuojaa, vaan tarjosi minulle tietoa elokuvista, joissa on ollut mukana näyttelijä Elisabeth Shannon… Ei kai hänellä ole tekemistä vaatemerkin kanssa? Vai onko? Sekään ei selvinnyt. 

insideout2.jpg

Nyt minun täytyy jättää loput pohdinnat myöhemmäksi ja ryhdyn tekemään oikeita töitä.

ps. kaulakoru itsetehty, kengät H&M, laukku kirpparilta, kaulahuivi torilta Guatemalasta.

insideout4.jpg

 

Muoti Ajattelin tänään Vastuullisuus Päivän tyyli

Red rocket tattoo ja uutta mustetta jalassa

tatuointi_ovi_tiukempi_rajaus.jpg

Helmikuiselta New Yorkin matkalta tarttui mukaani jotakin kaunista ja ikimuistoista. Pitkän haaveilun ja suunnittelun jälkeen sain hankittua uuden tatuoinnin. Idea tästä tatuoinnista on kypsynyt mielessäni jo puolitoista vuotta, mutta vasta nyt New Yorkissa viimeiset palaset loksahtivat paikoilleen.

tatuointi2.jpg

Tatuoinnin suunnittelussa ensimmäisenä lähtökohtana olivat käsityöt. Lisäksi sen piti sopia yhteen ensimmäisen tatuointini kanssa, jonka hankin noin neljä vuotta sitten. Hain inspiraatiota myös vanhoista napeista, jotka olen perinyt isoäidiltäni. Jossain vaiheessa minulle sitten syntyi idea napista, neulasta ja langasta. Halusin uuden tatuoinnin vanhan tatuointini viereen, sillä olen ollut sen sijaintiin niin tyytyväinen. Tatuoinnit ovat jalkapöydässäni, ja voin nähdä ne aina halutessani. Ne on kuitenkin tarvittaessa helppo piilottaa, eikä niihin kyllästy, kun ne eivät ole muutenkaan koko ajan esillä…

fashion_district_nappi_ja_ompelija.jpg

Ajattelin, että jos otan tatuointini reissussa, se tulee vielä kasvattamaan kuvan merkityksiä ja tärkeyttä. Sitä ilmankin kuva muistuttaa minua saavutuksistani ja hyvistä asoista elämässäni. Matkan ja kuvan yhteisvakutelma kuvastaa hyvin tätä ajanjaksoa elämässäni. Viimeisen varmuuden ideasta ja ajoituksesta sain, kun näin yllä olevat patsaat Fashion Avenuella. 

Selvittelin hyviä tatuoijia tuttujen ja tutun tuttujen avulla ja päädyin lopulta Red Rocket Tattoo -nimiseen paikkaan. Yksi vinkki, jonka sain tutultani kuuluui näin: jos pienikin kuva maksaa alle 100 dollaria, älä mene sinne, se ei voi olla hyvä paikka. Maksoin tatuoinnistani 100 dollarin varausmaksun ja muutaman kympin lisää, kun kuva oli valmis. Ja hyvien tapojen mukaan jätin mahtavalle ja ammattiatitoiselle tatuoijalle, Derekille, vielä ihan kivasti juomarahaa. Euroissa maksoin tästä lystistä noin120.

Olin piirtänyt luonnoksen tatuoinnista jalkaani, ja ajanvaraukseni vastaanottanut tatuoija otti siitä valokuvan. Kun noin viikkoa myöhemmin saavuin paikalle, Derek oli tehnyt siirtokuvat napista ja neulasta. Asettelimme ne hyville paikoille yhdessä Derekin ja ystävän kanssa. Sen jälkeen piirsimme langan reitin parin kertaan tussilla, kunnes olimme tyytyväisiä.

Tässä vielä ”ennen ja jälkeen” kuvamateriaalia:

vanha_tatuointi_pieni_kuva.jpg

tatuointi_uusi_ja_punainen.jpg

jalat_meressa_arkikuva.jpg

 

Kauneus Meikki Matkat