Mintunvihreitä kiviä, vaatteita ja unelmia

kivikaupan_kivet1.jpg

Lapsuudessani minulla oli kausi, jolloin pastellivärit olivat ehdottomasti parasta, mitä tiesin. Parasta oli mintunvihreä collegepuku, liila mekko, vaaleanpunainen balettipuku, Ranskan pastillit ja Karneval -keksit. Sitten tuli pitkä tauko, kunnes noin vuosi sitten keväällä innostuin niistä taas. Etenkin mintunvihreästä. Otin käyttööni äitini vanhan mintunvihreän nahkarepun, ja pian sen jälkeen saatoin pukeutua päästä varpaisiin samaan sävyyn. Silloin minulla oli päälläni kutakuinkin kaikki mintunvihreät vaatekappaaleet, jotka omistin. Huomasin tänään, että olen huomaamattani kartuttanut vuoden aikana mintunvihreää kokoelmaani sekä vaatekaapissa että muualla kotona. Uusien hankintojen joukossa on mm. bikinit, joita katsellessa en melkein malta odottaa, että tulee kesä ja pääse meriin, järviin ja jokiin uimaan!

Kävin tänään ystäväni suosittelemassa Seraphine -kivikaupassa. Pieni kivikauppa on Eerikinkadulla Kampissa, ja olen ihaillut sitä jo muutaman kerran ikkunan takaa. Silti meinasin tänaän kävellä ohi sitä huomaamatta… Pääsin kuitenkin sisälle ja myyjä tiskin takana toivotti minut tervetulleeksi. Kaupassa on myynnissä erilaisia kivikoruja ja hyllyittäin kauniita irtokiviä. Seraphinen omilla nettisivuilla sanotaan näin:

”Kiviä ja mineraaleja on käytetty vuosisatojen 

ajan hoitamiseen, ja värähtelyn kohottamiseen, 
koruina tai muuten keholla pitäen. 
Niillä on ollut paljon myös symbolista arvoa, 
ja niiden erilaisia ominaisuuksia on arvostettu 
hyvin korkealle. 

Joka tapauksessa jo pelkästään kivien uskomaton 
kauneus, värien loisto ja kristallien säihke 
saa mielen iloiseksi ja itsetunnon kohoamaan. 
Katsomalla kauniita kristalleja stressikin unohtuu ja 
ajatukset rauhoittuu.”

Seurasin intuitiotani ja valitsin kaksi mintunvihreää kiveä. Katselin ja tunnustelin muitakin kiviä, mutta palasin toistuvasti saman sävyisten kivien luo. Valitsemiani kiviä yhdistää se, että molempien sanotaan vaikuttavan sydämen alueeseen, esimerkiksi lievittämällä suruja ja levottomuutta. Juuri kivikaupassa ollessani tajusin, kuinka paljon mintunvihreä onkaan vetänyt minua puoleensa viimeaikoina. Sydänsuruihin suositeltakoon siis jatkossakin jäätelöä, ystävien seuraa, kiviä ja mintunvihreää!

Heti kotiin tultuani vaihdoin valkoisen työpaidan mintunvihreään neuleeseen. Vähän myöhemmin huomasin myös lakkaavani varpaankynsiäni samankaltaisella sävyllä. En halua, että kaikki ympärilläni yhtäkkiä muttuisi taas pastelliseksi, mutta kaipaan muuten lisää värejä ja tekstiilejä kotiini. Kuten värikkäitä ja pehmeitä tyynykasoja, joihin kellahtaa lepäämään ja haaveilemaan!

Seuraavaksi aion mennä nukkumaan toinen uusista kivistäni tyynyn alla ja nähdä hyviä, opettavaisia unia. Huomenna aion pukeutua fiiliksen mukaan, oli se sitten mintunvihreää tai jotain ihan muuta. Otan toisen uusista kivistäni taskuuni ja lähden taas kerran päiväretkelle Tallinnaan. Aion tehdä muutamia hankintoja käsityökaupassa, kävellä tunnelmallisilla kaduilla ja syödä hyvin.

minttu_mono_pieni.jpg

 

minttu_random.jpg

mintut_korkkarit.jpg

mintut_korvikset.jpg

Muoti Mieli Ajattelin tänään Trendit

Kaksi asua lauantailta

venla_ja_tuisku_tonolla.jpg

1. Tässä asussa kokkailin kotona, siirtelin vähän huonekaluja ja lähdin koiran kanssa ulos. Kävimme cafe Kummassa, jossa minä sain kahvia ja koira kehuja ja rapsutuksia. Kahvittelun jälkeen kävimme lähikallioilla leikkimässä ja napsimassa valokuvia. Tosin osan aikaa ulkona piti olla vielä takki ja pipo…

Neule on minulla lainassa, muut vaatteet ja asusteet ostettu käytettynä. Mekko on Ann Taylor Loftin, ja löysin sen käyttämättömänä Buy A Bag -kirpparilta New Yorkista. Mekossa roikkui vielä alkuperäinen hintalappu: 78.90 dollaria. Minä maksoin mekosta vajaan yhden dollarin. Tosin mekon alkuperäinen vyö on kadonnut jonnekin matkan varrella, eikä kuulunut kauppaan. Mutta ihan hyvä diili silti 🙂  Käytän yleensä S-koon vaatteita, mutta tämä L-kokoinen mekko on just passeli, kun vähän kiristää sitä vyötärölle. 

venyttelya_nurtsilla.jpg

2. Auringosta ja kuivasta asvaltista innostuneena kävin juoksemassa. En kuitenkaan koiran kanssa, vaan pelkän musiikin. Soittolistalla oli biisejä, joita en yleensä kuuntele, mutta niistä sai sopivaa energiaa jouksuun. Mukana oli mm. Haloo Helsingin Hyvää matkaa ja Anna Abreun Music is everywhere. Lenkin jälkeen saatto venytellä nurmikolla, ja se jos mikä on kevään merkki.

Jouksupaita oli päällä esnimmäistä kertaa, ja täytyy sanoa, että uusilla urheiluvaatteillakin on pieni osansa motivaatiossa lähteä liikkumaan. Paita on Niken ja ostettu UFF:lta. Adidaksen housut sen sijaan ovat nähneet maailmaa jo ennenmmän. Olen paikannut niitä parista kohdasta, mutta ne ovat edelleen hyvät! Jouksukengät ovat palvelleet jo sen verran monta vuotta, etten jaksa muistaa niiden historiaa. Aikoinaan kaupasta uutena ostetut joka tapauksessa. Liekö niiden pitkän iän salaisuus hyvässä laadussa vai siinä, ettei niiden käyttö ole niin säännöllistä..?

Muoti Päivän tyyli