Pah, mitkä sukkanipsut!?

 

Viime vuoden puolella radiosta tuli solkenaan Sukkanipsu-mainoksia. Jo ensimmäisellä kuulemisella ajattelin, että haloo, mitä turhuutta? Muutaman kuulemisen jälkeen tajusin, että joillekin oikeat, parilliset sukat ovat iso ja tärkeä asia. Jollekin jopa niin iso, että näkee tässä hyvän markkinaraon ja alkaa valmistamaan Sukkanipsuja. Nyt täytyy kuitenkin myöntää, etten ole tutustunut tuotteeseen radiomainosta enempää. Sen takia tätä pohdintaani ei kannata ottaa kovin vakavasti. Ymmärtääkseni sukkanipsun on tarkoitus pitää sukkapari yhdessä pyykkäyksen ajan.

Myönnän, että olen joskus itsekin väittänyt pesukoneen syöneen sukkiani. Olen laittanut pyykkiin parin sukkia, mutta puhtaana onkin löytynyt vain yksi sukka. Mutta mitä sitten? Ei mitään, ei haittaa.

Mielikuvani ihmisestä, joka tarvitsee sukkanipsuja saavuttaakseen tyydttävän elämänlaadun, on valitettavasti uusavuton ja mielikuvitukseton.

Minulla on ollut jalassa viimeisen viiden vuoden ajan lähes päivittäin eri parin sukat. En ole muistaakseni koskaan ollut kovin tarkka sukkien suhteen, mutta asia korostui, kun kerran tein suuren sukkainventaarion. Heitin pois jokaisen yksittäisen rikkinäisen/ hyvin kuluneen sukan ja säilytin sen parin, jos se oli paremmassa kunnossa. Pukeuduin melko värikkäästi, ja kun jalkoihin saattoi vielä laittaa kaksi eri väristä sukkaa, asusta tuli entistä värikkäämpi eli iloisempi ja parempi. Silti sukkani olivat yleensä jollain lailla asuun ”stailatut” eikä kaksi sattumanvaraista käteen osunutta sukkaa.

 

Omistan muutaman parin mustia ja valkoisia sukkia, jotta tarvittaessa löydän asiallisen sukkaparin. Suosikkisukkiani ovat muuten Marimekon pilkulliset ja raidalliset sukat sekä tavalliset yksiväriset, mutta kirkkaat nilkkasukat. Vaikka suosin eriparisia sukkia, pyrin siihen, että niiden varret ovat suht samanlaiset, ja ne tuntuvat jalassa samanlaiselta ja hyvältä. En voi sietää rullautuvia, valuvia, liian isoa, liian pieniä tai kiristäviä sukkia.

Aikakautena, jona olen käyttänyt eriparin sukkia, korviini ei ole kantautunut yhtään negatiivista huomauttelua. Niitä on päin vastoin kehuttu ja joskus minut on jopa tunnistettu niistä. En voi sanoa olleeni varsinaisesti esikuva muille kuin siskoni lapsille, mutta jossain vaiheessa eriparin sukat oli vallitseva käytäntö kaveriporukassani. Tämä saattoi joissakin tilanteissa lisätä yhteenkuuluvuuden tunnetta ja ulkopuolisetkin panivat sen positiivisesti merkille.

 

Tämän esimerkin kautta haluaisin muistutta, että omia tapoja ja arvoja on ajoittain syytä tarkistella ja päivittää. Varsinkaan mistään niin pienestä asiasta kuin sukkaparista, ei kannata ottaa stressiä!

Jos jää stressittä, rauhassa ihailemaan maisemia, saattaa vaikka perhonen laskeutua jalalle.

 

Uusin sukkaostokseini on sellainen, joka saattaa näyttää parhaalta yhdessä, oikeana parina. Aion silti pärjätä ilman sukkanipsuja, ja käyttää uusia kettusukkiani stressittömästi sekä yksin että yhdessä.