Rasvaletti

Sunnuntaina kävin katsomassa Rasvaletti -näyttelyn Hakasalmen huvilassa. Kyseessä oli valokuvanäyttely 50- (ja 60-)luvun Helsingistä. Väkeä riitti, joten poukkoilin välillä kuvalta toiselle hyvin satunnaisessa järjestyksessä, mutta pidin huolen, että kaikki kuvat tuli katsottua ja tekstit luettua. Istahdin myös katsomaan noin 30min videon, joka oli kooste vanhoista mustavalkoisista videotaltioinnesta. Joukossa oli mm. Paul Ankan konsertti Linnanmäen huvipuiston ulkolavalla. Tunnelmassa oli jotain hyvin ajankohtaista ja ajatonta, mutta silti niin kaukaista ja nostalgista…

Näyttelyn parasta antia oli tunnistaa paikkoja tämän päivän Helsingistä ja samaistua äitini lapsuuden maisemiin ja tunnelmiin. Näyttelyssä oli hyvin esillä vuoden -52 olympialaiset, Armi Kuuselan valinta miss universumiksi ja coca-colan saapuminen Suomeen.  Lisäksi yhteen huoneeseen oli sisustettu 50-luvun kampaamo vanhoilla huonekaluilla, vaatteilla, kuvilla ja muulla rekvisiitalla.

Päivän asuksi valikoitui itsetehty mekko, kirpparilta hankitut legginssit, vyö Mekkomania-vintagekaupasta, äidin nahkalaukku 70-luvulta ja maailman mukavimmat ja käytännölliset, mustat ecco-kengät. Mekon olen tehnyt zero waste-menetelmällä, jossa kankaasta ei jää hukkapaloja kaavoja leikatessa.

Hakasalmen huvila on yksi kaupungin noin viidestä museosta, joihin on aina vapaa pääsy. Ja kaikki näyttelyt, joissa olen itse siellä käynyt, ovat olleet antoisia. Tilaa on tarpeesksi, jotta esille saadaan millon mistäkin aiheesta kattava kokonaisuus. Tila on myös kotoisa ja hyvällä sijainnilla keskellä Helsinkiä. Ulkopaikkakuntalaisenkin on helppo kävellä huvilalle rauhoittumaan keskustan muista hulinoista…

Vaikka kehunkin, ettei näyttelytila ole uuvuttavan tai sekavan iso, ihan viimeisiä kuvia katsellessa en meinannut jaksaa keskittyä. Minulla on sen verran kova nälkä ja vatsa kurisi. Niinpä suuntasin näyttelystä äitini kanssa Kiasman kahvilaan lounaalle. Täytyy kai myös kehua ruokaisaa ja hyvää lounassalaattia sekä ystävällistä palvelua!