Varsin kankainen unelma

Viime päivinä katseeni on vanginnut kaikenlaiset kukkakankaat, kevättä odotellessa siis… Ehdottomasti näyttävintä on yllätyksekseni ollut Seppälän näyteikkunoissa. Heillä on todella hyvännäköisiä tuotteita raikkaalla kukkaprintillä, sekä mustalla että valkoisella pohjalla. (Tuotekuvat seppälän nettisivulta)

Mutta mikä se varsinaisesti on, mihin vaatteessa ihastuu? Varsinkin tällaisessa tapauksessa, jossa en ole ollut vaatteen kanssa kosketuksessa, enkä voi vedota sen tuntuun, materiaaliin tai muuhun vastaavaan. Mihin uuden vaatteen tai tyylin haluaminen perustuu?

Olen visuaalinen ihminen, ja arvostan kauniita asioita.  Mutta miksi unelmoin niin paljon kauniiden vaatteiden omistamisesta ja käyttämisestä? 

Pidän tyyleillä. väreillä ja muodoilla leikkimisestä sekä pukeutumisessa että sisustamisessa. Mutta riittääkö se perusteluksi?

Luen mielelläni muotilehtiä, mutta en ole koskaan varsinaisesti seurannut muotia. En voi väittää, etteikö trendit vaikuittaisi mitenkään pukeutumiseeni, mutta en ole koskaan halunnut mitään vaatetta sen takia, että se olisi muotia. Ennemmin olen huomannut välttelevän sellaisia muotivillityksiä, joita tulee koko ajan kadulla vastaan.

Pikkuhiljaa alan tunnistaa enemmän tilanteita, joissa yritän pukeutumisellani joko erottua massasta tai sulautua siihen. Huomaan tilanteen ja fiiliksen mukaan korostavani erilaisia puolia itsestäni ja erilaisia rooleja. En sinäänsä pukeudu kuin itseäni varten, mutta kiinnitän kyllä huomiota muiden reaktioihin. En myöskään koe peittelevän millään vaatteilla itseäni ja esittää olevan jotain kuuta kuin olen.

En halua uuttaa tavaraa siksi, että ostaminen itsessään tuottaisi mielihyvää. Ennemmin olen tyytyväinen, kun saan vähennettyä kodin tavaramäärää. Silti ajatus kukkakankaisesta puvusta on kasvanut pienen unelman mittakaavaan.

Kai se unelma sitten liittyy mielikuvaan aurinkoisesta kevätpäivästä, jona kävelisin kuivalla asvaltilla kukkapuku päälläni. Tässä mielikuvassa olen hyvällä tuulella, hymyilen vastaantulijoille ja he hymyilevät takaisin. Tunnen olevani rohkea, ennakkoluuloton ja kokeilunhaluinen kaupunkilaisseikkailija.

Entä tuleeko tällaisista unelmista totta? Ehkä tulee, ehkä ei. Olen ostanut UFF:lta vanhan kukkaverhon, mutta niin kauan kuin asu on ompelematta, en tiedä tuliko rohkea seikkailija kaupanpäällisenä.  Joka tapauksessa pelkkä unelmointikin tuo nyt hymyn kasvoille.