vauvauinnissa

Eilen se sitten oli, eka vauvauintikerta…

Jänskätti kylllä niiiiiin paljon, vaikken ees itse ollu menossa altaaseen (tai ehkä just siks, oon vähän kontrollifriikki).

Vauvan reaktiot meni näin:

Mihin te ootte oikeen viemässä mua tähän aikaan päivästä? Mikä tää paikka on ja mitä noi muut mun kokoset kasvot on? Iskän syli ok, mut mihin se nyt mut vie? Äitiiii, onks tää nyt ihan turvallista, tuntuu oudolta tää lilluminen… Täähän on ihan miellyttävää, mutta ihmeellistä ja kummallista, totista puuhaa. Oi, nyt meni korviin vettä, ei kyllä ainakaan hymyilytä. Tässä sitä vaan chillaillaan masullaan patjalla veden päällä ja tossa on noi mun kokoset kasvot, niille vois hymyilläkin. Nyt en jaksa enää, haluun pois, yäääääääää. Suihku, yääää.. Lämmin pyyhe, kuiva vaippa, puhtaat lämpimät vaatteet, syli, jeeeee. Miks noi muut itkee, ehkä munki kuuluu, yääääää. Syliin, kantokoppaan, autoon, krooooh… Iltamaidot, hymyt, krooooh…

Joo, oli aikamoinen härdelli kyllä, ei tosta ois kumpikaan meistä yksin selvinny. Aika monilla vauvoilla olikin molemmat vanhemmat mukana. Märkää, liukasta, hikistä, rankkaa + monta itkevää vauvaa. Mutta kaiken kaikkiaan ihan onnistunut reissu.

Ja tänään nukuttiinkin sitten kymppiin asti, kun just eilen toivoin sitä. Fiksu vauva. Kohta mummu tulee kahville herkkujen kera, jee!

Iskä tulee tänään tosi aikasin kotiin ja sitten lähdetään mummolaan viikonlopuksi. Vauvan mummi asuu 1,5h matkan päässä, tällä kertaa mennään junalla kun auto on hajalla. Anopin luona on aina kivaa, ensinnäkin saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa, vauva nukkuu mummin kanssa. Ja pääsee valmiiseen ruokapöytään, mummi on jo aika etevä karppikokki myös. Niin ja pääsee ihanan koiran kanssa metsään kävelemään ja keräämään suppiksia ja muita sieniä. Jei! 🙂

suhteet oma-elama hyva-olo
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *