Ensimmäinen polkujuoksukisani
Virgnian maaseudulla aurinkoa ottaessa ja lehmiä katsellessa etsin iBooksista maisemiin sopivaa kirjaa. Muistin Pumpui -blogin Lotan suosituksen kirjasta, jossa tyyppi juoksee 46 päivässä Appalachian Trailin. Just siellähän me oltiin eilen! Tai siis ihan pienellä Shenadoahin kansallispuistoon osuvalla pätkällä, koko 3500 kilometrin reitti kulkee 14 osavaltion läpi Georgiasta Maineen.
Kirja on Scott Jurekin North. Jurek on ultrajuoksija, joka päättää yrittää tehdä ennätyksen legendaarisella Appalachian Traililla eli juoksemalla umpipöpelikössä vähintään maratonin verran päivässä 46 päivää putkeen. Kirjassa kertojina vuorottelevat Scott ja hänen huoltojoukkona pakulla mukana kiertävä vaimonsa Jenny. Kirja oli kiinnostava kurkistus jenkkiläiseen ultrajuoksuskeneen ja innosti myös juoksemaan. Pöpelikössä.
Kotona ilmoittauduin ensimmäiseen polkujuoksukisaani. Umpipöpelikköultra oli siitä vielä kaukana, sillä harjoitusvastus oli Helsinki City Trailin 14 kilometrin matka. Vielä lähtöviivalla harmittelin etten ottanut kuitenkaan pidempää 21 kilometrin matkaa, mutta onneksi jo ensimmäinen märissä juurakoissa rämmitty ylämäki otti luulot pois. Jotenkin tässä kohtaa vasta ihan konkreettisesti valkeni tällaisen puskajuoksun olevan ihan eri hommaa kuin asfalttimaraton.
Reitti kulki Helsingin keskuspuistossa lähtien ja palaten Eläintarhan kentälle. Puolivälissä 7 kilometrin kohdalla oli yksi juomapiste. Eilisiltana hakemassani ilmoittautumispaketissa oli numerolapun lisäksi juomapullo, rakkolaastarit ja energiageeliä. Näistä mukaan lähtivät kaikki muu paitsi ällön oloinen geeli. Sen sijaan pistin taskuun hätäsnickersin, josta sai voimaa viimeisille kilometreille.
Koko suoritus oli samaan aikaan ihanaa sekä ihan hirveää. Jostain sadistisesta syystä reitti takaisin kentälle kiersi jonkun kallion kautta eli viimeiselle puolelle kilsalle saatiin vielä jäätävä ylämäki ja sinne harkitsin jääväni makaamaan. Onneksi maalissa sai sipsiä.
Toivuttuani olen tässä pohdiskellut, että ensi vuonna kiinnostelisi ainakin Vaarojen maraton ja joskus joku ultramatka. Apua.
Aiempi kirjoitukseni siitä, miksi juoksu on vähiten hirveä liikuntalaji.