Maisemaöverit ja Suomen kesä Carmelissa
Viime viikonlopun hesarissa sähköjäniksen oloinen taidekuraattori kertoi poukkoilustaan ympäri maailmaa ja mainitsi kuinka heti Yhdysvaltoihin lennettyään paineli pitämään luentoa. Tasan ei mene vireystilat, sillä me saavuttiin yölennon jäljiltä San Franciscoon ihan jäätävässä koomassa. Onneksi olotila oli ennakoitu, sillä ensimmäiseksi yöksi varattu perusmotelli (tämä) lentokentän lähellä lämmitti.
Oltiin päätetty jättää varsinainen San Fransciscoon tutustuminen reissun loppuun, joten seuraavana aamuna hieman virkeämpinä lähdettiin ajelemaan Pacific Coast Highwayta kohti etelää. Pysähdyimme pikaisesti Santa Cruzissa, mutta ensimmäinen varsinainen etappi oli Carmelin pikkukaupunki.
Tällä rannalla otetaan aurinkoa tuulitakissa
Carmel kuuluu Montereyn piirikuntaan ja täältäpäin löytyvät ne klassiset Pacific Coast Highwayn maisemat. Ihan varsinaiselle Big Suriksi (jonka pitäisi olla se hienoin paikka) kutsutulle alueelle ei sen maanvyöryn vuoksi päästy, mutta hulppeat olivat maisemat täälläkin. 4000 asukkaan pikkukaupunki on ollut perinteisesti taiteilijoiden asuinpaikka ja oli täynnä taidegallerioita ja hobittimaisia pikkutaloja. Etukäteen olin hieman huolissani majapaikastamme puuttuvasta ilmastoinnista, mutta paikan päällä huomasimme ilmastoinnin sijaan kaipaavamme lämmitystä. Carmelissa oli Suomen kesä, hulppeat 15 astetta lämmintä. Siitä huolimatta vietettiin oikein leppoisat pari päivää ympäriinsä palloillen.
Carmel on aika hintavahko viikonloppukohde ja majoitusta pyöriteltiin pitkään. Päädyttiin lopulta varamaan mukavan oloinen ja ihan hyviä arvosteluita saanut Carmel Lodge. Lodge oli herttainen pienehkö paikka, jossa kahvia ja pullaa -henkinen aamiainen tuotiin sovittuun aikaan huoneeseen. Carmelissa myös kaikki on kätevästi kävelymatkan päässä, joten majoitus kylän keskustassa toimi hyvin.
Vielä ennen suuntaamista eteenpäin maksimoitiin maisemaöverit ajamalla 17 mile drive -rengasreitti, jonka varrelta nämä kuvat ovat.
Reitillä on kuulemma usein kesäisin tungosta, mutta me saatiin arkiaamupäivänä ajella rauhassa. Syötiin vakkarieväät eli Whole Foodsin salaatit tyhjällä rannalla vain ahneet lokit seurana. Paikalliseen tyyliin kaikki oli järjestetty autolla liikkujan kannalta mahdollisimman mukavaksi ja kuvauksellisimpien näkymien edessä oli aina parkkipaikka.
Kohti etelää ajaessa ajettiin myös kohti lämpöä. Seuraavana Santa Barbara.