Viime viikonlopun hesarissa sähköjäniksen oloinen taidekuraattori kertoi poukkoilustaan ympäri maailmaa ja mainitsi kuinka heti Yhdysvaltoihin lennettyään paineli pitämään luentoa. Tasan ei mene vireystilat, sillä me saavuttiin yölennon jäljiltä San Franciscoon ihan jäätävässä koomassa. Onneksi olotila oli ennakoitu, sillä ensimmäiseksi yöksi varattu perusmotelli (tämä) lentokentän lähellä lämmitti. 

Oltiin päätetty jättää varsinainen San Fransciscoon tutustuminen reissun loppuun, joten seuraavana aamuna hieman virkeämpinä lähdettiin ajelemaan Pacific Coast Highwayta kohti etelää. Pysähdyimme pikaisesti Santa Cruzissa, mutta ensimmäinen varsinainen etappi oli Carmelin pikkukaupunki. 

Tällä rannalla otetaan aurinkoa tuulitakissa

Carmel kuuluu Montereyn piirikuntaan ja täältäpäin löytyvät ne klassiset Pacific Coast Highwayn maisemat. Ihan varsinaiselle Big Suriksi (jonka pitäisi olla se hienoin paikka) kutsutulle alueelle ei sen maanvyöryn vuoksi päästy, mutta hulppeat olivat maisemat täälläkin. 4000 asukkaan pikkukaupunki on ollut perinteisesti taiteilijoiden asuinpaikka ja oli täynnä taidegallerioita ja hobittimaisia pikkutaloja. Etukäteen olin hieman huolissani majapaikastamme puuttuvasta ilmastoinnista, mutta paikan päällä huomasimme ilmastoinnin sijaan kaipaavamme lämmitystä. Carmelissa oli Suomen kesä, hulppeat 15 astetta lämmintä. Siitä huolimatta vietettiin oikein leppoisat pari päivää ympäriinsä palloillen.

Carmel on aika hintavahko viikonloppukohde ja majoitusta pyöriteltiin pitkään. Päädyttiin lopulta varamaan mukavan oloinen ja ihan hyviä arvosteluita saanut Carmel Lodge. Lodge oli herttainen pienehkö paikka, jossa kahvia ja pullaa -henkinen aamiainen tuotiin sovittuun aikaan huoneeseen. Carmelissa myös kaikki on kätevästi kävelymatkan päässä, joten majoitus kylän keskustassa toimi hyvin. 

Vielä ennen suuntaamista eteenpäin maksimoitiin maisemaöverit ajamalla 17 mile drive -rengasreitti, jonka varrelta nämä kuvat ovat. 

Reitillä on kuulemma usein kesäisin tungosta, mutta me saatiin arkiaamupäivänä ajella rauhassa. Syötiin vakkarieväät eli Whole Foodsin salaatit tyhjällä rannalla vain ahneet lokit seurana. Paikalliseen tyyliin kaikki oli järjestetty autolla liikkujan kannalta mahdollisimman mukavaksi ja kuvauksellisimpien näkymien edessä oli aina parkkipaikka. 

Kohti etelää ajaessa ajettiin myös kohti lämpöä. Seuraavana Santa Barbara. 

Kesäkuun alussa päivitin tuskastuneena Yosemiten kansallispuiston sivuja. Tiet vieläkin tukossa lumen vuoksi! Kuukautta aiemmin maanvyöry oli haudannut osan Pacific Coast Highwaysta katkaisten tien Big Suriin. 

Olen pakonomainen matkasuunnittelija- ja selvittäjämuija. Iso osa reissun iloahan on lukea etukäteen juttuja paikasta ja miettiä, mitä kaikkea siellä voisi tehdä. Tietty joskus tulee lyhyille reissuille paineltua takki auki ja huudeltua pankissa Unkarin rahaa hetkeä ennen lennon lähtöä (Turun lentokentällä ei todella ole rahanvaihtoa). Roadtripeillä kuitenkin säästää hermoja etukäteissuunnittelulla. Toki hommaan kuuluu se, että harva suunnitelma lopulta pitää. 

Autoiluhommia Santa Monicassa

Kesällä toteutimme kauan suunnitelmissa muhineen Yhdysvaltojen roadtripin. Koska aikaa oli vain kolmisen viikkoa, koko maan läpi kaahaamisen sijaan halusimme keskittyä tiettyyn alueeseen. Matkamessutarjouksista bongasimme suorat lennot San Franciscoon, joten kohtealueeksi valikoitui Kalifornia. 

                                     Lopullinen reitti

Alkuperäisessä suunnitelmassa oli huomattavasti enemmän paikkoja, mutta kun googlemaps lauloi ja maan valtavat etäisyydet konkretisoituivat, osattiin rakentaa meidän istumiskestävyydelle ja reissutyylille sopiva reitti. Ja koska siis olen hullu suunnittelijamuija, varattiin myös kaikki majoitukset etukäteen melkein yhdellä sessiolla booking.comissa. Onneksi peruutusmahdollisuus jätti pelivaraa muuttuville suunnitelmille.

Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Highway 1 eli Pacific Coast Highway San Franciscosta Los Angelesiin ja ajaa paluumatka  Nevadan ja Yosemiten kansallispuiston kautta. Maanvyöry jumitti paikoillaan ja lumi yllätti autoilijan vielä juhannuksenakin, joten lopullinen reitti oli hieman erilainen. Yosemiteen päästiin onneksi toiselta puolelta.

Jossain preerialla

Ja reissuhan oli ihan huippu! Yksittäisten paikkojen lisäksi hienoa oli koko tien päällä -konsepti ja paikasta toiseen liikkuminen. Pysyttiin myös paikoillaan, yllättäjäksi muodostuneessa Los Angelesissa jopa melkein viikko. Lisää tämän reissun juttuja siis tulossa.