Vaikka myös aloitimme Kalifornian kierroksemme San Franciscosta, jätimme varsinaisen tutustumisen kaupunkiin viimeisille päivälle. Saapuessa maahan oli vuokra-auto helpointa napata mukaan suoraan lentokentältä ja aloittaa matkanteko. Koska San Francisco on niitä harvoja Yhdysvaltojen kaupunkeja joissa pärjää myös julkisen liikenteen varassa, kävimme palauttamassa uskollisen ratsumme takaisin Alamolle. Jälkeenpäin ajatellen auton olisi voinut pitää. Meidän majapaikassa olikin parkkipaikka, eivätkä kadut olleet luonnossa ollenkaan niin mutkikkaita. Liikenneruuhkat tuntuivat Losia pienemmiltä. 

Vietimme kaupungissa kolme kokonaista päivää. Yövyimme Marinan alueella Inn at Golden Gate -motellissa, kompromissina kivan alueen ja vähemmän törkeän hinnan suhteen. Varsinaiseen keskustaan piti erikseen lähteä bussilla, mutta mielestäni Marina ja lähialueet olivat kivempia hengailupaikkoja. 

Lauantaina lähdimme kulttuuriantropologisesta mielenkiinnosta katsomaan urheilua. Tietämykseni baseballista oli sillä tolalla, että selvitin sääntöjä stadionin wifin avulla. Paikallisen San Francisco Giantsin ja New York Metsin välisessä ottelussa itse peli ei varsinaisesti auennut vieläkään, mutta tapahtuman meininkejä aina paatoksella lauletusta kansallislaulusta lähtien oli mielenkiintoista seurata. Tämä oli se mielikuvieni amerikkalaisuuden ydin.  Meren rannalla pönöttävältä AT & T -stadionilta oli myös aika hulppeat näköalat. 

AT & T -stadionilla voi katsella merelle, jos ei tajua mitään pelistä

Osuimme San Franciscoon muutenkin tapahtumantäyteiseen aikaan, sillä Pride -viikko huipentui sunnuntain kulkueeseen ja osan keskustaa kattavan festarialueen bilemeininkeihin. Kulkue lähti toiselta puolelta kaupunkia puolen päivän aikaan, mutta väkeä oli sen verran paljon, että kulkueen viimeiset valuivat keskustaan vasta viiden jälkeen. Keskusta oli niin täynnä väkeä, että kulkueesta lähinnä kuuli musiikin ja iloiset huudot. Jossain vaiheessa pakenimme ihmismassoja metrolla Missioniin syömään reissun parhaat burritot  Taqueria San Franciscossa. 

Missionista löytyy ne hulppeat puutalot

Tokihan kävimme myös sillalla pällistelemässä. Golden Gate oli muuten Pietarinkirkon kupolin ja Leppävaaran Huippu -puiston lisäksi ainoita paikkoja, jossa huomasin korkean paikan kammoni. Siis ne kaiteethan on ihan olemattomat. 

Tunnelma San Fransicossa on jotenkin Eurooppalainen, mutta samalla rennompi. Autoa pidempien matkojen autoilun sijaista ihmisten kävelevät ja kulkevat julkisilla. Kun ne eivät kulje, ei se haittaa vaikkei kukaan tiedä minne ollaan menossa. Pride -kulkue sulki osan keskustasta julkiselta liikenteeltä ja bussit joutuivat kulkemaan kiertoreittejä. Eräs bussikuski kertoi vain ajavansa ympyrää, ihmiset neuvoivat reittiohjeita toisilleen. 

Majapaikkamme oli myös siksi hyvä valinta, että viereiseen  Presidio -puistoon oli helppo mennä hengaamaan ja nauttimaan auringosta. Puistohan on laaja ja ulottuu Golden Gatelle ja Baker Beachille asti, mutta me lähinnä käppäilimme ympäriinsä ja syötiin piknik -lounaita. Lähtiessä tuntui, että kaupunkiin olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa.