Piknikillä hylätyssä vankilassa

Edellisessä Tallinna -jutussa tuli mainittua Patarei, josta voisi kertoa enemmänkin. Mikään matkavinkki tämä ei enää ole, sillä nykyisin vankila on yleisöltä suljettu, ilmeisesti rakennusten kohtaloa mietittäessä. Patareihan on vanha kuin mikä, rakennettu alunperin linnoitukseksi 1828 ja vuodesta 1920 alkaen paikka toimi vankilana. Kun vankila 2000 -luvun alussa lopetettiin, loppui henkilökunnan työsopimus ilmeisesti siihen sekuntiin, sillä kaikki tavarat jäivät paikoilleen ja paikka alkuperäiseen asuunsa. Nykyisin Patareista löytyy myös taidetta ja kuulemma elokuvaopiskelijat kuvasivat siellä paljon. 

Päätettiin hylätyn vankilan olevan juuri sopiva paikka piknikille, joten kerättiin eväät lähi-Rimistä ja höösättiin paikalle heti aamusta. Oltiin saatu myös jostain päähämme, että koska paikka sijaitsee meren rannalla, on siellä toki hieno ranta. Nälkäkiukussa ja repivässä merituulessa pyörittiin kivikkorannalla edestakaisin etsien paikkaa, jossa ei olisi ihan hirveästi lasinsiruja maassa ja kaikki eväät eivät lähtisi tuulen mukana. Päädyttiin syömään vankilan etupihalla. Tässä vaiheessa paikalla ei vielä ollut ketään muita ja alkoi olla jo vähän karmivaa. 

Osan seurueesta paettua ankeaa huutolaislapsielämää leikkipuistoon marssimme ystäväni kanssa sisään vankilaan. Vaikka siellä seikkaili muutama muukin tyyppi, on alue sen verran sokkeloinen, että aika itsekseen sai pyöriä. Kierrettiin sellit, hylätty kirjasto ja karmeimpana sairaalaosasto. Klassista kauhuelokuvakamaa siis. Suuri osa vanhoista ympäriinsä levinneistä papereista oli venäjäksi, kielen osaaja olisi ehkä voinut urkkia vankien tietoja. 

 

Kierroksen jälkeen tuntui epätodelliselta palata aurinkoiseen puistoon ja paikka pyöri mielessä pitkään.

 

OLETTEKO KÄYNEET PATAREISSA?