Yllätysten Los Angeles osa 1
En mä tiedä onko se ollenkaan meidän juttu, mutta käydään kun siellä päin ollaan, tuumasin ennen reissua. Lopulta viihdyimme Santa Monicassa melkein viikon.
Santa Monican rantahuudit
Koska matkalla pysähdyttiin kivan näköisille rannoille ja näköalapaikoille, onnistuimme kuluttamaan parin sadan kilometrin matkaan melkein koko päivän. Rannikkoa oli rauhallista ajella, mutta lähestyessä Santa Monicaa autojonot tiivistyivät jäätäväksi ruuhkaksi. Päädyimme yöpymään Santa Monicassa, sillä halusimme olla lähellä rantaa ja pikkukaupunginomainen alue tuntui helposti lähestyttävältä. Santa Monica itsessään vastaa palveluineen keskikokoista suomalaista kaupunkia, mutta autolla sieltä on kätevä liikkua muuallekin. Me tosin emme juuri liikkuneet, paitsi kaksi kertaa Griffith Parkiin.
Olimme varanneet alunperin kolmeksi yöksi Days Inn Santa Monican, lähinnä edullisen hinnan vuoksi. Huone oli ihan kelpo ja hintaan sisältyi tyypillinen jenkkimotellien aamupala: sokerimurot, sokeripuuro ja sokerivohvelit. Days Inn tarjoili myös reissun pienimmän kuntosalin, sillä kattoterassille kasvihuonetta muistuttavaan lasikoppiin oli tungettu juoksumatto. Seinillä Yhdysvaltojen presidenttien tähdet loppuivat Bushiin. Ensimmäisen illan pizzat nautimme kulman takana sijaitsevassa Milo & Olivessa.
Perjantaiaamupäivän pyörimme Third Street Boulevardilla, Santa Monican ostoskadulla. Keskustan kauppakeskuksesta bongasimme myös matkablogeissa suosituksia keränneen True Food Kitchenin, jonne palasimme myös lauantaina lounaalle ja sunnuntaina aamiaiselle. Söin joka kerta ancient grains -kulhon, koska miksipäs ei. Tarjoilija muistutti pöytien yläpuolella roikkuvista instagram -ystävällisistä valoista.
True Food Kitchenin maukas hippikulho
Illalla päätimme lähteä romantillisesti katsomaan auringolaskua Griffith Parkiin. Joskus aiemmin majapaikkaa hakiessani olin googlemapsittanut etäisyyksiä eri paikkoihin ja muistelin, että sinne ajaisi puolessa tunnissa. Suomessa päivällä, täällä yöllä. Iltapäiväruuhkassa jumittaessa tosin nähtiin hyvin kaupunkia. Griffith Park on iso kukkulalla sijaitseva puisto ja kukkulan laella pönöttää Griffithin Observatorio, joka on avaruushommiin liittyvä museo. Etenkin observatorion kattoterassilta on mahtavat näkymät kaupungin yli.
Onpas tämä paikka suosittu, pohdimme ihmetellessä autojonoja ja niitä ohjailevia järjestyksenvalvojia. Jossain vaiheessa onneksi tajusimme, että puiston alueella olevalla Greek Theathrella on joku keikka ja kaikki nämä ihmiset ovat menossa sinne, eikä kilometrien säteellä ole mitään toivoa saada parkkipaikkaa. Tässä kohtaa myös aurinko oli alkanut laskea. Uusi yritys huomenna, tuumasimme ajaessa drive in -mäkin kautta kämpille.
Lauantaina olimme varautuneita matkaan, ruuhkaan, parkkipaikkoihin, kaikkeen. Pikaisen ancient grains -pysähdyksen jälkeen ajoimme epäilyttävän sujuvassa liikenteessä hyvin tilavalle parkkipaikalle kukkulan juurelle. Ehdimme hyvin kavuta mäen ylös, ihastella maisemia ja kiertää observatorion näyttelyn. Vain kameran akun lataamiseen emme olleet varautuneet, sillä se simahti juuri auringon laskiessa. Maisemat ja meininki olivat silti ikimuistoisia.
Tuhnuinen puhelinräpsy, sillä ei kaikkeen voi ihminen varautua
Illaksi olimme varanneet pöydän lähellä olevasta Messhallista. Ribsit, portobellot ja drinkit olivat mainioita. Los Felizin alue vaikutti muutenkin tunnelmalliselta ja kivalta.
Sunnuntaiaamuna alkuperäinen tarkoituksemme oli lähteä ajamaan kohti Nevadaa. Yosemiten lumi sotki hienosti rakennetun reitin, joten Vegasiin ja takaisin ajamisen sijaan päätimme jäädä vielä muutamaksi päiväksi Santa Monicaan.