Lupaus

Olenkohan koskaan tehnyt oikein tosissani uudenvuoden lupausta? Tuskin. En ainakaan sellaista, jonka olisin pitänyt. En ole vannovaa sorttia enkä sitä paitsi myöskään kovin kurinalaista sorttia.

Nyt vuodenvaihteessa, lasten jo nukkuessa, kellon lähestyä puoltayötä erkanin hilpeästä juhlaseurueesta terassille kuuntelemaan rakettien räiskettä ja mietin, olisiko jotain, mitä tahtoisin tulevalle vuodelle luvata. Olin ehkä hivenen liikuttuneessa mielentilassa ja tunsin halua lupailla vähän kaikenlaista. Tiedättehän, näitä samoja, mitä aina.

…että panostaisin taas enemmän koti- ja pihahommiin. (Huusholli ja puutarha ovat törkeästi retuperällä.)

…että fiksaisin elämäntapojani vielä astetta terveellisemmiksi. (Olen kohtuuden ystävä, joka aika-ajoin lipsahtelee iloisesti suuntaan jos toiseenkin. Voisiko ne lipsahdukset ajoittaa vaikka pelkästään viikonloppuihin?)

…että viettäisin enemmän aikaa lasteni kanssa siten, että todella keskittyisin ja olisin läsnä. (Tätä pohdin lopulta kaikkein pisimpään. Lomalla minulla on aikaa pysähtyä hetkiin ja nauttia niistä yhdessä jälkikasvuni kanssa. Arjessa ajatukset karkailevat ja patistan herkästi lapsia omiin touhuihinsa, jotta saisin edes hetken rauhaa.)

…että rahatilanteeni edes hivenen helpotuttua alkaisin ostaa taas kukkia kotiin. (Leikkokukat ovat heikko kohtani. Ja niiden heivaaminen pois tiukasta viikkobudjetista sai minut viime vuonna useamman kerran ihan oikeasti vuodattamaan pari salaista kyyneltä.)

…että olisin rauhallinen, sinnikäs ja tyyni. (Ihmissuhteissa ja työelämässä.)

…että liikkuisin arjessani säännöllisesti silloinkin kun se vaatii ylimääräisiä ponnisteluja, viitseliäisyyttä tai säätämistä. (Sillä helppoa säännöllisen liikunnan järjestäminen ei toden totta tässä elämänvaiheessa ole. Mutta ajattelen, että jos priorisoin haluni liikkua tarpeeksi korkealle, liikun kyllä. Tavalla tai toisella.)

No, sitten vuosi vaihtui ja menin takaisin sisälle ja karistelin mielestäni ylevät ajatukset. Kaadoin lasiin lisää skumppaa ja nappasin lautaselta palasen parmankinkkupitsaa.

Mutta yhden lupauksen minä tein ja se on tämä:

Kun ajan, ajan.