Puppugeneraattori
Onko teillä koskaan sellainen tunne, että toistatte itseänne?
Minä ainakin jauhan samoja laineja robotin lailla. Aamusta iltaan. Viikosta toiseen. Vuosi vuoden perään.
Arkiaamuisin:
”Huomenta muruseeeeet. Aika nousta ylös.”
”Haloo! Nyt oikeasti äkkiä ylös. Kohta tulee kiire.”
”Heeeeei pikkarainen, joko jaksaisit nousta? Nooooin, tulehan syliin. Laitetaanko sulle vähän maitoa?”
”Vedä vessa ja pese kädet!”
”Nyt vauhtia niiden puurojen kanssa, lähtö on ihan kohta. Vaatteet päälle, peskää hampaat, harjatkaa hiukset.”
”Nyt viimeinen varoitus. Viis minsaa aikaa. Hop, hop!”
Töissä:
”Siis täähän tulee suoraan meidän strategiasta.”
”Niin. Olisko tämänkin homman voinut suunnitella vähän aikaisemmin? Ja huolella?”
”Nyt on pakko priorisoida muita juttuja.”
”Somejaot.”
”Pystyisitkö kirjoittamaan…”
”Ai peruuntui. Oooookei.”
”Strategia.”
”Maine.”
”Brändi.”
Töissä, iltapäivällä:
”No mites meni koulupäivä?”
”Ota välipalaa, tee läksyt, pistä treenikamat valmiiksi, soitan sulle sit kun ollaan tulossa.”
”Et voi ottaa suklaata nyt, sun pitää tehdä läksyt.”
”Et voi pelata Minecraftia nyt, sun pitää lukea kokeeseen.”
”No ne on siellä sun vaatekaapissa.”
”Vedä vessa ja pese kädet.”
Illalla kotona:
”Onko sulla ihan hiiiiiirveä nälkä, murunen? Äiti laittaa tooooosi äkkiä meille ruokaa.”
”Onko sulla huomisen koulukirjat nyt repussa?”
”Voi hemmetti, ne pyykit.”
”Vedä vessa ja pese kädet!”
”Nonni, iltapalalle ja iltatoimille. Hop, hop.”
”No niin. Hyvää yötä nyt.”
”No niin. Hyvää yötä nyt.”
”No niin. Hyvää yötä nyt.”
”Ei vitsit, mua väsyttää.”
”Ei hitto, ne pyykit on vielä koneessa.”
Viikonloppuisin ja lomilla:
”Ihanaa, muruset, nyt ei oo mikään kiire.”
”Onpa ihanaa kun ei oo kiire mihinkään.”
”Tosi mukavaa olla ihan rauhassa vaan.”
”Otetaanko tänään tosi rauhallisesti.”
”Ei hitto, ne pyykit.”
”Vedä vessa ja pese kädet.”
”Ei vitsit, mua väsyttää.”
”No niin, hyvää yötä nyt.”
”No niin, hyvää yötä nyt.”
”No niin, hyvää yötä nyt.”
– – –
Siinäpä ne, about. Elämäni repliikit. Välillä meinaan itsekin kyllästyä itseeni ja ennalta-arvattavuuzzzzzz… Lapset mua tuskin enää edes kuuntelevat.
Vaihtelua arkipuheeseen? Mitään ideoita kellään? Nyrjähtäisikö maailma sijoiltaan, jos sanoisikin joskus jotain aivan muuta? Lausuisi vaikka runoja.