Puolipitoiset
Puhutaanko vähän kotitöistä? Tai oikeammin eräästä kodinhoitoon ja siisteyteen liittyvästä pienenpienestä yksityiskohdasta. Tämä todella kiinnostaa minua.
Nimittäin: missä te säilytätte puolipitoisia vaatteita? Etenkin jos perheessänne on monta henkilöä.
Meillä on yllättävän harvoin mitään kriisejä likaisen tai puhtaan pyykin kanssa. Mutta ne puolipitoiset! Olemme sillä tavalla suht siivoa väkeä nuorimmaista myöten, että usein päivän jälkeen päällä olleet paita ja housut ovat puhtaat ja niitä voi hyvin pitää seuraavana päivänä uudestaan. Tämähän ei sinänsä vielä aiheuta haasteita: sen kun vain asettaa tänään käytetyt vaatteet päivän päätteeksi vaikkapa tuolin selkänojalle ja vetäisee ne siitä taas aamulla päälleen. Seuraavan illan tullen ne luultavasti ovat jo pyykkikorikamaa.
Mutta oikeastihan meistä 4/5 käyttää vuorokauden aikana montaa eri vaatekertaa. (Kuopus kulkee yleensä aamusta iltaan samoissa.)
Esimerkiksi itse vetäisen normaalisti perheen aamutoimien ajaksi jalkaani jonkinlaiset legginsit sekä villasukat ja heitän yöpaidan päälle virttyneen mutta lämmittävän neuletakin. Sama setti palvelee helposti viikon jokaisena arkiaamuna, minkä jälkeen vaatteet pääsevät pesuun. (Viikonloppuna on tietenkin myös käytössä ”aamuvaatteet”. Usein ne muuttuvat vaivihkaa ”aamupäivävaatteiksi”, mutta pyrin kyllä pukeutumaan aina jossain vaiheessa päivää ihan kunnolla.)
Säilytän näitä aamuvaatteitani luonnollisesti makuuhuoneen nojatuolissa. Talviaikaan etenkin villasukkakeriä kerääntyy siihen tuoliin helposti useampiakin, koska vähän väliä tulee riisuttua sukat ja sitten taas napattua eteisen korista uudet jalkaan. Jostain syystä ne kaikki ajautuvat aina lopulta samaan paikkaan lojumaan.
No mutta. Välillä olen kotosalla kokonaisen päivän. Esimerkiksi etäpäivinä, sairasta lasta hoitaessani ja tietenkin viikonloppuisin. Näinä päivinä tykkään sonnustautua asuun, joka on ”enemmän kuin aamuvaatteet” mutta rennompi kokonaisuus kuin työvaatteet. Usein pukeudun kotona vaikkapa vähän rähjäisiin farkkuihin ja neuleeseen, joka ylläni kehtaan tarvittaessa avata oven naapurille tai ottaa vastaan lasten kaverit, joita meille monesti alkaa valua iltapäivällä. Näillä kuteilla voi myös piipahtaa lähikaupassa toisin kuin ”aamuvaatteilla”.
Kotipäivän vaatteetkaan eivät yleensä likaannu kertakäytöllä, joten säilytän niitä makuuhuoneen nojatuolin selkänojalla. Siitä ne on niin kätevää vetäistä päälle.
Kotielämään kuuluu lapsiperheessä tietenkin myös ulkoilu. (Näin töissä ollessa valitettavasti vain viikonloppuisin.) Suomen yhdeksän kuukautta vuodessa kestävään välikauteen sonnustaudun pääsääntöisesti kuorihousuihin ja ulkoilutakkiin. Alle puen mielelläni lämmittäviä kerrastoja. Ulkoiluvaatteiden allahan on miellyttävää pitää lämpöisiä mutta suht ohuita kerroksia, jottei olo käy tönköksi. Niinpä minulla on lähes aina jemmassa puolipitoinen ulkoilukerrasto. Makuuhuoneen nojatuolin käsinojalla. Erotukseksi istuimella majailevista aamuvaatteista ja selkänojalla lojuvista kotivaatteista. Kuinka kätevää!
Niin, ja sitten työvaatteet. Pukeudun työpäivinä useimmiten siistihköihin farkkuihin tai mustiin housuihin. Paidat voivat olla neuleita tai muita ”toimistokelpoisia” loimia, toisinaan myös kauluspaitoja, jos on vaikka tärkeämpi kokous tai tapaaminen. Tykkään pitää edustusneuleeni ja kauluspaitani aina henkarissa. Meillä on makuuhuoneessa tanko, jossa eniten käytetyt henkarivaatteet roikkuvat. Puhtaat ja puolipitoiset. Sillä kyllähän niitä puolipitoisia tässäkin kategoriassa tulee, kun ei joka päivä ole samanlainen ”paitafiilis”. Tiedätte kyllä. Työkelpoisia housuja minulla on yleensä kierroksissa yhden viikon aikana kahdet. Ne, jotka eivät ole juuri sillä hetkellä käytössä, odottavat vuoroaan (sanotaan se yhteen ääneen:) makuuhuoneen nojatuolin toisella käsinojalla.
Puolison vaatekaappi on yläkerrassa kuten muidenkin perheenjäsenten, mutta hänen puolipitoiset vaatteensa pitävät majaa työhuoneessa. En tarkalleen ymmärrä, miksi, mutta asialla voi olla jotakin tekemistä sen kanssa, että minun vaatteeni ovat vallanneet makuuhuoneen nojatuolin.
Lapsethan meillä vaihtavat arjen tiimellyksessä vaatteensa useimmiten olohuoneessa. En ole tästä järin innoissani, mutta minkäs teet, olohuone on kodin sydän ja hermokeskus. Jälkikasvun pyjamat ja yöpaidat lennähtävät aamuisin joko pyykkikoriin (näitä meillä on joka kerroksessa), tai jos ovat puhtaita, niin olohuoneen nojatuolin selkänojalle. Tavallaan toivoisin, että ne puolipitoiset säilyisivät vaikka lasten sängyissä, mutta jostain syystä vaatelogistiikka ei tässä kohtaa toimi. Esikoinen sentään on alkanut välillä vaihtaa kuteitaan omassa huoneessaan.
Arki tahtoo olla aika vauhdikasta, joten valitettavasti en näe mitään syytä erikseen kuskata puolipitoisia yövaatteita päivän ajaksi yläkertaan lastenhuoneisiin. Illan tullen iltatoimet tehdään kuitenkin alakerrassa, ja siinä ne yövaatteetkin tulee vetäistyä päälle. Kyllä me se nojatuoli joskus vieraiden ajaksi tyhjennetään.
Oma lukunsa ovat harrastusvaatteet. Niistä osa menee tietenkin jokaisen käyttökerran jälkeen suoraan hikisinä pyykkiin. Mutta sitten on paljon sellaisiakin vaatekappaleita, jotka kestävät vaikkapa kolme käyttökertaa ennen pesutarvetta. Osa on ulkolajeihin liittyviä vaatteita, osa sisälajeihin. Meillä onkin sekä kuistilla, eteisessä että lasten huoneissa erilaisia varustekasseja ja pussukoita seiniin nojailemassa ja naulakoista roikuskelemassa. Myös rättipatteri on kovassa käytössä. Ei niin kovin kauniita sisustuselementtejä, mutta ei tälle nyt mitään mahda.
Silti: kaikenlaisia näppäriä vinkkejä puolipitoisten vaatteiden säilytykseen otetaan (epätoivoisena) vastaan!