Asioilla ei ole tapana järjestyä

Viimeksi tänään kuulin, kuinka johtajana toimiva henkilö totesi erään työyhteisön haastavaa tilannetta pohtiessaan, että asioilla on tapana järjestyä.

En voisi olla enempää eri mieltä. En ylipäänsä usko minkäänlaisiin johdatuksiin, kohtaloihin tai ”näin on tarkoitettu” -ajatuksiin. Suhtaudun penseästi kaikenlaisiin uskomuksiin. Asiat tapahtuvat joko suunnitellusti, onnistuneiden ratkaisujen seurauksena, virhearvioiden vuoksi tai sattumalta. Ei ole olemassa mitään lainalaisuutta, jonka vuoksi asioilla olisi tapana järjestyä. Asioiden perusluonteeseen ei kuulu sellainen tapa.

Joskushan käy niin, että jonkin prosessin lopputulos kääntyy, ainakin sillä erää, parhain päin. Mutta siihen parhain päin kääntymiseen ovat vaikuttaneet lukuisat seikat. Sekä aktiiviset teot ja tahtotilat että monesti myös sattumalta tapahtuneet asiat. Se, että lopulta kävi hyvin, ei koskaan, missään vaiheessa, ollut vääjäämätöntä.

Yhtä hyvin olisi voinut käydä huonosti. Tai keskinkertaisesti. ”Asioilla on tapana järjestyä” on minusta aika näsäviisas toteamus, kun se esitetään sen jälkeen kun on selvitty kuivin jaloin hankalista ajoista tai kiperästä pinteestä. Vaikeuksien keskellä tai epätietoisuuden velloessa se taas on lähinnä epätoivoinen yritys luoda uskoa johonkin vääjäämättömyyteen. Jota. Ei. Oikeasti. Ole. Olemassa.

En tiedä, lohduttaako tuo lausahdus oikeasti ketään. Jos lohduttaa, niin hyvä. Lohtua ei kai koskaan ole liikaa. Ehkä se valaa uskoa ja antaa pontta tehdä jotakin asioiden eteen. Koska itsestään asiat etenevät suotuisaan suuntaan vain jos on hyvä tuuri. Mäihä. Flaksi. Näin uskon. Jos uskoo ihmeisiin ja rohkenee heittäytyä tuurin varaan, niin mikä ettei, siitä vain. Hyvällä onnella pääsee jälkeenpäin toteamaan, että kylläpä kyllä, näinhän se on, asioilla on tapana järjestyä, myhäil, myhäil.

Jos taas hommat menevät niin sanotusti perseelleen, niin kummasti tuo falski sanonta unohtuu tai feidataan huomaamattomasti taka-alalle.

Tokihan voi aina ajatella, että ”juu, nyt meni näin, mutta kyllä tällä kaikella on lopulta jokin tarkoitus, lopulta asiat kuitenkin menevät niin kuin on tarkoitettu”.

No, itse en usko, että on olemassa mitään tarkoitettua. On vain valintoja ja sattumia, onnea ja epäonnea, viisaita ja epäviisaita toimintatapoja.

Mutta tietenkin tätä ajatusharhaa voi jatkaa loputtomiin, vaikka kuolinvuoteelle saakka. Sillä tavallaan joo: viimeistään siihen mennessä asiat ovat todellakin järjestyneet, tavalla tai toisella. Tai vähintäänkin kaikki epäonnistumiset ja virhearviot voi nähdä oppimisen kokemuksina ja rikkautena, joka tuotti suurta viisautta (jonka voi sitten viedä mukanaan hautaan).