Asioita, joita tekisin, jos minulla olisi enemmän aikaa

Tarkemmin sanottuna, jos minulla ei olisi tätä katrasta huollettavanani ja tätä perhearkea pyöritettävänäni.

En kuitenkaan halua sanoa: ”jos minulla ei olisi lapsia” tai ”jos olisin perheetön”. En halua luoda perheellisyyteen ja lapsettomuuteen liittyviä vertailuasetelmia tai vastakkainasetteluita. Sanon: ”jos minulla olisi enemmän aikaa”, ja ajattelen, että sitä aikaa voi olla perheelliselläkin vaikkapa sitten kun lapset ovat isoja.

Tietenkin nukkuisin enemmän. Menisin illalla aikaisemmin nukkumaan, koska ainoa keino saada edes hetki omaa aikaa ei olisi valvoa terveytensä kustannuksella iltamyöhään. En heräilisi öisin itsestäni riippumattomista syistä. Nukkuisin arkiaamuisinkin tunnin pidempään, kun ei tarvitsisi herätä huolehtimaan muista. Viikonloppu- ja loma-aamuisin vasta nukkuisinkin. Ja jos unta ei piisaisi, loikoilisin.

Toisaalta toisinaan myös valvoisin enemmän. Jaksaisin, kun ei olisi alituista pientä (tai isompaa) univelkaa. Raaskisin, kun tietäisin, että sitten nukkumaan mentyäni kukaan ei herätä minua ennen aamua. Uskaltaisin, koska olisi selvää, että ainakin jossain vaiheessa, piakkoin, saisin kurottua univajeen kiinni.

Siivoaisin harvemmin, mutta kotini pysyisi siistimpänä. Minulla olisi aikaa ja voimia ajatella sisustusta. Kierrättäisin tarpeettomat asiat.

Katsoisin enemmän telkkaria, koska minulla olisi siihen aikaa ja sietokykyä (koska arjen muu ärsyketulva olisi pienempi), enkä olisi aina iltaisin umpiväsynyt. Kukaan muu ei myöskään kilpailisi kanssani ohjelmavalinnoista. Tällä hetkellä tv on minulle niin triviaali asia, että luovun omista katselusuunnitelmistani (jos minulla on sellaisia ollut) poikkeuksetta toisten hyväksi.

Kuuntelisin enemmän musiikkia. Kuuntelen sitä nykyään vain, jos saan olla vähän pidempään yksinäni. Perhearjessa en pistä ylipäänsä minkäänlaisia äänilähteitä päälle vapaaehtoisesti juuri koskaan.

Kävisin enemmän keikoilla.

Kävisin enemmän leffassa.

Kävisin enemmän taidenäyttelyissä.

Kävisin metsässä ja uimarannalla.

Kävisin enemmän ulkona syömässä tai kahvilla ystävieni kanssa.

Kävisin enemmän ulkomailla.

Laittaisin useammin ruokaa, jonka valmistamiseen menee enemmän kuin vartti aikaa.

Laittaisin enemmän kasvisruokaa.

Söisin terveellisemmin, koska elämässäni eli olisi pinaattilättyjä eikä kalapuikkoja. Toisaalta saattaisin joskus syödä myös epäterveellisemmin, koska ei tarvitsisi olla roolimalli.

Äkkiseltään ajattelin, että joisin ehkä enemmän alkoholijuomia. Mutta taas toisaalta, ehkä joisin jopa nykyistäkin vähemmän, koska arjen kuormitus olisi pienempi. Ehkä ilman lapsiperhearkea satunnaiset arki-iltojen ”ei saatana mikä päivä” -lasillista jäisivät vallan väliin.

Kirjoittaisin niin paljon useammin ja niin paljon laadukkaampia blogitekstejä.

Kirjoittaisin niin paljon enemmän työhöni liittyviä tekstejä.

Niiiiin kirjoittaisin sen romaaninraakileen loppuun!

Pyöräilisin paljon enemmän. Ehkä mulla ei edes olisi autoa. Kävisin pyörällä kaupassa, koska ei tarvitsisi roudata 2 x viikossa muun muassa viittä litraa erilaisia maitoja, samanlaista määrää erilaisia jugurtteja sekä kilokaupalla kasviksia ja hedelmiä.

Liikkuisin enemmän. Sekä samoillen että urheillen.

Tekisin enemmän pihahommia, puutarha ei olisi retuperällä.

Valokuvaisin muutenkin kuin kännykällä ja työn puolesta.

Korjaisin rikkinäiset vaatteet, ja ne, joita en osaisi itse korjata, veisin korjaisompelimoon. Nyt en koskaan ehdi enkä muista, eikä ylimääräistä rahaa tuollaisten palveluiden käyttämiseen ole.

Lukisin enemmän. Pitkiä romaaneja, keskeytyksettä, tämä on sanomattakin selvää.

Varmaan ajattelisin huomattavasti nykyistä enemmän ihmissuhteita, ihmisiä, ihmisyyttä, kohtaloita, itseäni, mennyttä ja tulevaa, elämää ylipäänsä. Nyt sellaiseen on tosi vähän aikaa. Ajattelemiseen.

Ehkä se on tavallaan hyväkin.